Runokilpailun voittaja:
Elämää Velkualla
Vene merellä
myohä ilta
tyyntä
valkoista sumua.
Missä päin ranta?
Mistä päin tulin?
Olenko koskaan nahnyt tallaista maailmaa?
***
Miltä se näytti,
kirkas merivesi?
Muinaista greippijuomaa
vihreää
vähän poreilevaa.
Pohjassa, kivet,
rakkolevä,
ahvenruoho.
Kuin unta.
***
Katajat koivut lepät
saariston sitkeät männyt
katselevat ihmetellen
lopettaako ihminen koskaan
– Kaarina Peltonen
KULTTUURI. Pro Sinervo ry:n järjestämä runokilpailu Elämää Velkualla on ratkennut. Voittajaksi valittiin Velkualla syntynyt ja kasvanut, nykyinen mikkeliläinen Kaarina Peltonen kolmiosaisella kilpailun nimen mukaan nimetyllä runollaan. Peltonen palkittiin muinaistulien yönä lauantaina 29. elokuuta kirjapalkinnoin Sinervon runomatineassa, jossa hän lausui voittajarunonsa yleisölle.
Kilpailussa etsittiin runoja velkualaisesta elämästä. Kilpailun osallistujamäärä ei päätä huimannut: Kahdeksan kirjoittajaa lähetti kilpailuun yhteensä 21 runoa. Osallistujia oli kuitenkin ympäri Suomea: Velkualta Pohjois-Karjalan Polvelaan ja Raahesta Helsinkiin.
Tuomaristoon kuuluivat toissavuoden runokaarinavoittaja Pirkko Soininen Turusta, kulttuurintutkija Inkeri Aula Livonsaaresta ja toimittaja Susanna Viljanen Velkualta. Kilpailun äänivallattomana sihteerinä toimi naantalilainen luovan kirjoittamisen opettaja Mirkka Mattheiszen, joka piti Velkualla kesällä luovan kirjoittamisen kurssia, jonka tuotos voittajaruno oli.
– Enemmistö kilpailun runoista edusti hyvin perinteistä ilmaisua, ja uusimman nykyrunouden keinot olivat harvassa tekstissä käytössä. Joukossa oli myös riimirunoja ja poljentoa, joka toi kaikuja menneiltä vuosikymmeniltä. Tuomaristoa ilahdutti kuitenkin saaristolaisten kokemusten näkyminen runoissa ja palkittavat löytyivätkin helposti. Päätös perustui paitsi sanataiteellisille ominaisuuksille, myös sille, miten runot ilmensivät jotain sellaista elämää, maisemaa tai kokemuksia, jotka voisi tulkita erityisen velkualaisiksi, kertoo Mettheiszen.
Kaarina Peltosen kolme runoa näyttäytyivät tuomaristolle yhtenä runona. Voiton varmisti runon niukka ilmaisu ja vaivihkainen, mutta terävän ekologinen sanoma. Ainoana kilpailun runoista Peltosen tekstissä näkyy huoli Itämerestä ja luonnosta, mitä tuomaristo piti erityisen tärkeänä.
Peltonen oli nuorena tyttönä aktiivinen kirjoittaja, mutta luova kirjoittaminen oli jäänyt häneltä vuosiksi, vaikka hän muuten kirjoittaakin paljon työssään Mikkeliyhteisön johtajana.
– Vanhempi sisareni on aktiivisesti mukana Pro Sinervo ry:n toiminnassa. Hän muisti, että nautin nuorempana kirjoittamisesta ja houkutteli minut kurssille. Kurssi oli hieno. Kynä vapautui ja uskalsin ruveta kirjoittelemaan ihan mitä vaan. Meitä oli toisiamme innostava porukka ja hyvä tunnelma. Kilpailuun lähettämäni runot syntyivät kurssilla, mutta hioin niitä vielä kotona ennen kilpailuun lähettämistä, kertoo Peltonen.
Peltonen on syntynyt Velkualla ja hänellä on siellä sukua edelleen. Velkualta hän lähti oppikouluun Turkuun ja nykyisin hän asuu Mikkelissä. Meri kuitenkin puhuttelee häntä edelleen.
– Oli mukavaa käydä taas Velkualla. Meri on minulle niin tärkeä, hän kommentoi.
Kilpailun voitto antoi uudelleen runoista syttyneelle kirjoittajalle tuulta purjeisiin.
– Olen ostanut pari tyhjää kirjaa ja ainakin junamatkoilla saatan kirjoitella edelleen, hän tuumaa.
Kilpailu järjestettiin Alfred Kordelinin säätiöltä saadulla apurahalla.
Janica Vilen
