Peltolan siirtolapuutarhalla järjestetään taimitori 19. toukokuuta kello 12–14.
Siirtolapuutarha osallistuu myös avoimien puutarhojen teemapäivään 7. heinäkuuta.Kupittaan siirtolapuutarhalla vietetään lauantaina 18.5. kello 11–16 sen sijaan ravintola- ja mehiläispäivää. Myös Kupittaalta löytyy noin 20 avointa puutarhaa 7. heinäkuuta.
PUUTARHA. Mökki ja puutarhapalsta keskellä kaupunkia on erityisesti kerrostalossa asuvalle valtava energianlähde. Peltolan siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Marja-Leena Knuutinen on viihtynyt palstallaan 14 vuotta.
– Asun mukavan mittaisen matkan päässä mökistäni ja puutarhapalstastani. Tänne voi tulla pyöräillen tai vaikka bussilla. Myös autoa tulee käytettyä, liiaksikin joskus, Knuutinen kertoo.
Knuutinen sai innostuksen siirtolapuutarhuriksi ryhtymisestä kollegaltaan, joka kutsui hänet alun perin tutustumaan Peltolaan.
– Se tutustuminen eteni niin, että pian olin itsekin mökinomistaja ja heti täydessä työntouhussa palstani kimpussa. Tämä on vain niin ihanaa puuhaa, että tähän hurahtaa mielellään, Knuutinen hymyilee.
– Naapureilla oli ihmetyksessään pitelemistä ja totesivat ystävälliseen sävyyn, että ei sitä puutarha yhdessä kesässä kyllä kuntoon saa. Mutta se oli sellaista alkuinnostusta, hän lisää nauraen.
Peltolan siirtolapuutarhayhdistys jäsenistö listasi muutama vuosi takaperin arvonsa, jotka ovat yhteishenki, suvaitsevaisuus, ystävällisyys, siirtolapuutarhalaisuus, peltolalaisuus ja vanhat puutarhakasvit.
– Parasta täällä on juuri se, että saa olla oma itsensä, ihan niin yhteisöllinen tai niin itsekseen kuin haluaa. Palstalla puuhastelu pitää virkeänä ja toimii eräänlaisena eläketerapianakin. Sama vaikutus on löydettävissä myös työikäisten keskuudessa, innostaa Knuutinen.
Uutta kautta kohti
Puutarhoja ja pihoja, niin pienempiä kuin isompiakin, aletaan kunnostaa kesää varten pikku hiljaa kevään edetessä. Myös Peltolan siirtolapuutarhurit ovat aktivoituneet herättelemään puutarhojaan talviteloilta, siitäkin huolimatta että ensin lupaavasti lämmennyt kevät otti muutaman askeleen taaksepäin kuun vaihteessa.
– Kausi alkoi virallisesti yhteisillä kevättalkoilla pääsiäisen jälkeen. Sitten tapasivat toimikunnat, joita meillä on kaikenlaisia, esimerkiksi taidetoimikunta, näytelmätoimikunta, kasvitoimikunta ja konetoimikunta. Nyt ovat lähteneet liikkeelle lohkokohtaiset talkoot, jotka jatkuvat läpi kesän, ja päättyvät syksyn taas yhteistalkoisiin, Knuutinen toteaa.
Niin ihana kuin viime kesän lämpö olikin, se tarjosi todellisia haasteita tarhureille. Kevätkokous kannusti jäseniään ottamaan talteen sadevettä sekä hyödyntämään kaivovettä.
– Eniten on puhuttanut vesilasku. Kuumuus sai puutarhurit kastelemaan kasvejaan tavallista enemmän. Vedenkulutukseen tulee kiinnittää huomiota ja muistaa, että esimerkiksi vanhat omenapuut ja perennat tulevat oikein hyvin toimeen vähemmällä.
– Toisena riesana ovat olleet valkohäntäpeurat, jotka popsivat suihinsa kasvunsa alussa olevia kasvejamme, harmittelee Knuutinen.
Omavaraisuutta ja ekologisuutta
Peltolassa on ollut siirtolapuutarha vuodesta 1947 alkaen. Siirtolapuutarhan palstojen keskellä mäellä kohoaa 1800-luvun alkupuolella rakennettu Pisun päärakennus, joka toimii yhdistyksen kerhotalona. Rakennus pihapiireineen on kesän toiminnan kannalta keskeisessä asemassa kokousten ja juhlien pitopaikkana.
– Kovin ovat ajat muuttuneet siitä, kun tämä paikka perustettiin sotien jälkeen. Silloin täällä saatettiin asua ympärivuorokautisesti ja viljeltävät kasvit olivat pitkälti hyötykasveja, sillä pulaa oli kaikesta, niin asuinpaikoista kuin ruuastakin. Nykyisin keittiöpuutarhat ovat jälleen kasvattaneet suosiotaan. Niihin panostetaan, ne tarjoavat hyödyn lisäksi myös näyttävyyttä, punnitsee Knuutinen.
– Tänä päivänä monet jäsenistämme asuvat täällä toukokuusta syyskuuhun, kun ilmat vain sallivat. Eihän täältä raaskisi lähteäkään pois, kun taas on päässyt talven jälkeen takaisin, jatkaa Knuutinen.
Hänestä on myös hienoa, että omenapuut ja marjapensaat ovat säilyttäneet paikkansa alkuperäisen istutussuunnitelman mukaisesti.
– Osa vuoden 1947 jälkeen istutetuista vanhimmista omenapuista ei enää tuota hedelmää, mutta koristavat kuitenkin kauniisti puutarhapalstoja. Hedelmäpuuperinnettä ylläpitääkseni olen istuttanut pari uutta taimea, joista toinen jo kukkii. Toisella sen sijaan taitaa olla vähän huono kasvupaikka huvimajan takana, Knuutinen miettii.
Ekosysteemiä tukemaan Peltolaan on muuttanut muutama vuosi sitten myös kaarinalaiset mehiläishoitajat, Tuire ja Veikko Mustalahti.
– Mehiläiset tuottavat Peltolan hunajaa sekä tekevät tärkeää työtä myös pölyttäjinä, Knuutinen sanoo.
Katariina Mäkinen-Önsoy
