NAANTALI. Rymättylän kotiseutumuseon kesäsunnuntaissa kello 11.30–14.30 pääsee tutustumaan Ruisleivän tarina -nimeä kantavaan näyttelyyn. Näyttelyidean isänä toimii rymättyläläinen Pertti Lehto, joka on lahjoittanut esineet Rymättylä-Seuralle näyttelyä varten.
– Kaikki esillä olevat esineet ovat peräisin vanhempieni Portsassa pyörittämästä Lehdon Leipomosta. Olen siis kasvanut leivän ja erityisesti ruisleivän tuoksussa koko ikäni. Silti minusta ei tullut leipuria, vaan päädyin Rymättylään veneitä rakentamaan, Lehto kertoo.
Ruisleivällä on ollut tärkeä rooli suomalaisessa ruokaperinteessä iät ja ajat.
– Ruista on vuosituhansien ajan käytetty ruoka-aineena. Perinteisesti juureen tehtynä se on siitä erikoinen elintarvike, että se ei pilaannu, Lehto lisää.
Sotien jälkeen alkanut leipomoalan rakennemuutos vei mukanaan monta pienleipomoa – mukaan luettuna Lehdon Leipomon Turussa.
– Leivän hintasäännöstely, jota jatkettiin aina 1980-luvun loppupuolelle asti, oli eräs isoimmista tekijöistä. Vanhempani lopettivat yrityksensä 1970-luvulla samassa rytäkässä monen muun pienleipomon kanssa. Vaikutusta toki oli myös saksalaisten keksimällä happamalla leivällä, jota ei tarvinnut enää juureen leipoa, Lehto sanoo.
Ruisleivän juuri oli Lehdon mukaan todella koko yritystoiminnan alku ja juuri.
– Leipomoyrittäjyyttä meillä oli useammassa polvessa, ja se sama isänisän juuri säilyi käytössä leipomomme viimeisille metreille asti 1970-luvulle. Aina uudelleen ja uudelleen juuren sai oikealla käsittelyllä elvytettyä henkiin lomienkin jälkeen, selittää Lehto.
– Ja kyllä leipomossa kiirettä pitikin. Viimeisimpinä aikoina menekki oli niin suurta, että päivässä leivottiin 700–800 leipää, joista suurin osa oli jälkiuunileipää. Kaikki muu tehtiin käsityönä paitsi taikina vaivattiin koneellisesti, jatkaa Lehto.
Lehto harmittelee, että tänä päivänä on vaikea löytää oikeaa juureen leivottua ruisleipää enää mistään.
– On kuitenkin alkanut ilmestyä jälleen pienleipomoita, jotka myyvät leivän paperipussissa niin kuin kuuluu. Eihän leivälle ominainen rapeus pääse oikeuksiinsa muovipussissa, toteaa Lehto.
Näyttely on avoinna Pikkutuvassa 26. elokuuta vietettävään Varsinais-Suomen museopäivään asti.
Katariina Mäkinen-Önsoy
