Lossikuskin työ muutakin kuin edestakaisin ajelua

Rami Kuustosen toimisto sijaitsee Vartsalan lossin hytissä. Hän on työskennellyt samalla lossilla 2000-luvun alusta alkaen.

Lossinkuljettajaksi päästäkseen tarvitaan lossinkuljettajan pätevyys, VHF-todistus ja ensiapukoulutus. Vaikka lossi ajaa sama reittiä uudelleen ja uudelleen, ympärillä olosuhteet muuttuvat.

KUSTAVI. Upeat maisemat, saaristo, kesäaika – lossinkuljettaja pääsee nauttimaan näistä kaikista, mutta itse työ ei ole pelkästään nautiskelua. Kustavissa sijaitsevan Vartsalan lossin lossinhoitaja Rami Kuustonen on työskennellyt alalla jo yli kahden vuosikymmenen ajan: hän aloitti lossinkuljettajana, ja viimeiset reilu kymmenen vuotta hän on toiminut lossinhoitajana. Ajokokemusta Kuustosella löytyy lähes kaikista merellä kulkevista losseista.

– Lossinhoitajan työ on kokonaisvaltainen, eli tähän kuuluu tekninen ylläpito muun muassa konehuoneessa ja kannella. Jos pystyy itse korjaamaan, niin se tehdään. Lisäksi minun vastuullani on kuukausiraportit, tankkaukset, eri aineiden tilaukset, sosiaalitilat ja öljyvarastot lossin ajamisen ohella, Kuustonen kertoo.

Lossinkuljettajan työ näyttäytyy matkustajalle melko simppelinä: lossi kulkee samaa reittiä edestakaisin maltillisella vauhdilla. Alus on myös kytketty vaijerilla rantaan. Kuustonen tunnistaa olettamuksen, sillä kuulee siitä melko usein.

– Vartsalan lossi on asteikon suurimmasta päästä. Tässä pitää ottaa huomioon 400 tonnia painavan aluksen massa, neljän metrin syväys ja veden virtaus. Sen lisäksi tämä on noin 50 metriä pitkä, jolloin virtaus ottaa hyvin kiinni. Jos vielä lisätään pari rekkaa kannelle, niin tämä on aikamoinen purjealus. Vaijerilla ei ole myöskään mitään vaikutusta näin isoon alukseen. Tässä täytyy kaikenlaista tehdä, ettei rantautuessa kolise ja rytise.

Autot ohjataan lossiin ja lossista ulos liikennevalojen avulla.

Lossi ei väistä huviveneilijää

Itse ajettavan lossin lisäksi kuljettajan täytyy ottaa huomioon muun muassa risteävä liikenne. Kuustosen mukaan työn suurin haaste on huviveneilijät, joiden määrän kasvu on näkynyt tänä kesänä Vartsalan lossilla. Monen tulisi kerrata väistämisvelvollisuudet.

– Vartsalan lossi kuuluu rajoitetun ohjailukyvyn omaavaan luokkaan. Ei ole siis kovin montaa alustyyppiä, joita meidän kuuluu väistää. Myös merenkulullinen herrasmieskäytös on unohtunut monelta veneilijältä. Suurin osa veneilijöistä toimii mallikkaasti, mutta muutama pilaa kaikkien maineen.

Läheltä piti -tilanteita tulee ajoittain. Kaava on usein sama: huvivene lähestyy kovalla vauhdilla lossia eikä tee hyvissä ajoin selväksi, mitä kautta aikoo lossin ohittaa.

– Veneilijät eivät ymmärrä, että se näyttää täältä hytistä siltä, että kohta vene tulee kyljestä sisään. Näitä on lähes päivittäin. Moni kokematon on lähtenyt tänä kesänä vesille, ja olisi suotavaa, että tiedettäisiin kulkusäännöistä. Se on tärkeää myös oman turvallisuuden kannalta.

Myös keliolosuhteet vaikuttavat lossin kuljettamiseen. Vartsalan lossilla risteävä väylä Ströömi on Kuustosen mukaan melko rauhallinen sään puolesta, sillä saarien suojassa tuulen pitäisi puhaltaa juuri oikeasta kulmasta osuakseen väylälle.

– Tuuliraja on tällä aluksella noin 30 metriä sekunnissa. On kuitenkin jokaisesta kipparista kiinni, että milloin alus voidaan viedä turvallisesti yli.

Vartsalan nykyinen lossi on ajanut väylällä vuodesta 1994. Siihen mahtuu parhaimmillaan yli 30 autoa.

Upeita maisemia ja erikoisia matkustajia

Kuustosen mukaan Vartsalan lossilla on lähes jatkuvasti liikennettä varsinkin kesäaikaan, joten hiljaisia hetkiä ei juuri ole. Talviöinä on välillä rauhallisempaa, mutta aamuyöstä varhaisjakelu työllistää jo lossia. Jos tulee hiljainen hetki, Kuustonen hoitaa lossinhoitajan tehtäviin kuuluvaa teknistä puolta.

Kysyttäessä työn huonoista puolista Kuustosen vastaus ei liity itse työhön vaan sen juridiseen puoleen. Vuoden alusta käyttöön otettu uusi, standartoitu työvuorolista ei hänen mukaansa kohtele kaikkia työntekijöitä oikeudenmukaisesti, mikä näkyy palkassa.

– Me toki ajamme sitä, mitä määrätään, mutta tähän olisi hyvä saada korjaus. Aiemmin palkkaerot olivat vuositasolla vain marginaaliset.

Parhaita puolia Kuustosen ei tarvitse miettiä. Työ on itsenäistä, työajat vaihtelevia ja saariston maisemat kauniita. Vuosien aikana Kuustonen on nähnyt ja kokenut kaikenlaista hyökkäilevästä joutsenesta upeina loimuaviin revontuliin. Viime talvena lossin kannelle kopisteli uteliaita matkustajia.

– Olin sammuttanut kaiken tekniikan ja mennyt konehuoneeseen, kun kannelta kuului kopinaa. Siellä oli uteliaita peuroja tutkimassa, että mikäs se tämä on.

Liisa Kallio