Se tuttu tarina: Laastarityttö rakastaa Superlihapoikaa ja Superlihapoika Laastarityttöä. Kukaan ei pidä tohtori Sikiöstä ja siksi tohtori Sikiö vihaa kaikkia ja eritoten Superlihapoikaa. Siksipä tohtori lyö lihapoikaa turpiin ja kidnappaa Laastaritytön. Superlihapojan on pelastettava rakkaansa!
Super Meat BoyKehittäjä: Team MeatTestattu: PCSaatavilla: PC, MAC, Linux, Xbox Live Arcade
Erittäin retrohenkinen indie-tasoloikka Super Meat Boy ilmestyi jo vuonna 2010. Nappasin sen lopulta Steamistä ja pelattuani ymmärrän miksi siitä on tullut pienoinen ilmiö. SMB on kuin 8-bittisen reliikin ruudulta karannut. Vaikutteita se on napannut alkuperäisestä Super Mario Brosista (huomaa samat etukirjaimet). Siinähän Donkey Kong kaappaa Prinsessan ja Marion on päästävä joka kentässä Prinsessan luokse, vain jotta DK kaappaisi tämän uudestaan ja uusi kenttä voisi alkaa. Lihapoika jatkaa samaa perinnettä, tosin mariomainen söpöily on saanut väistyä makaaberin verellä läträämisen tieltä.
Lihapoika pystyy hyppimällä nousemaan pystysuoraa seinää ja kun joka puolella on sirkkeleitä ja muita pirullisia ansoja, on prins… anteeksi… Laastaritytön, saavuttaminen lukuisten yritysten takana.
Lihapoika erittää verta aina liikkuessaan ja kun kentät ovat lisäksi täynnä pyöriviä sirkkeleitä lentää pikselihurmetta ruudulla jatkuvasti, sillä Lihapoika kuolee paljon, usein ja jatkuvasti. Vanha veri jää ruutuun, joten 50 kuoleman jälkeen yrittäminen näkyy myös kentän ulkonäössä. Kun kentän pääsee läpi voi katsoa uusinnan, joka näyttää kaikki läpäisy-yritykset yhtä aikaa! Lopputulos on hervoton.
Pelattavuus on hiottu mahdollisimman simppeliksi, tarvitaan vain kahta suuntanäppäintä sekä hyppy ja turbojuoksunappia. Lihapojassa on ruudulla sopivasti painon tuntua, joten ohjaus tuntuu luonnolliselta. Soundtrack on yllättävän hyvä (sen voi muuten ladata Rock Band 3:een soitetettavaksi).
SMB:n kenttiin on kätketty myös salaisuuksia, kuten muista indiepeleistä (Braid-pelin poika, sekä Commander Video Bit.Trip-peleistä) pelattavaksi saatavia hahmoja, joilla on omat erikoisliikkeensä. Lisähahmoja saa myös keräämällä kentistä löytyviä laastareita. Kentät ovat yksinkertaisuudessaan välillä nerokkaita ja peliin on viljelty viittauksia muihin peleihin ja populaarikulttuuriin.
Yksinkertaisista aineksista on syntynyt retrotasoloikka, joka vaikeutuu jatkuvasti. Steamissä pelin normaalihinta on 13.99€. Hankin sen itse höyrykaupan kesäalesta muutamalla eurolla ja tähän hintaan nähden peli tarjoaakin paljon vastinetta rahalle. Kenttiä on 300, joten pelattava ei lopu hetkeen. Editorilla voi myös tehdä omia kenttiä tai pelailla muiden tuotoksia.
Muikea ja hauska peli, jota pelailee mieluusti aina silloin tällöin välipalana muutaman minuutin kerrallaan. En kuitenkaan voi väittää jääneeni koukkuun.
Kai Saarto
