KIRJALLISUUS. Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, Naantalin luostarin kirjastoon kuulunut keskiaikainen käsikirjoituskokoelma on käännetty kokonaisuudessaan suomeksi. Naantalin luostarin kirja on Mikko Kaukon ja Marko Lambergin käännös ruotsinkielisestä alkuperäistekstistä, ja teokseen kuuluu myös Rauno ja Seija Tirrin kokoelman osasta aikaisemmin kääntämä Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja.
1400-luvun puolivälissä kirjoitettu teos välittää monipuolisen kuvan keskiajan suomalaisten maailmankuvasta. Käsikirjoituskokoelma löydettiin 1860-luvulla Turun tuomiokirkosta, ja nykyisin sitä säilytetään Tukholmassa.
Keskiaikaiset kääntäjät jättivät kädenjälkensä tekstiin
Lambergin mukaan pääasiassa latinankielisten, yleiseurooppalaisten tekstien ruotsinkielisistä käännöksistä koostuva käsikirjoituskokoelma koottiin alunperin Ruotsin Vadstenan birgittalaisluostarissa. Vadstenasta se lähetettiin Naantaliin osana kirjalahjoitusta jolla oli tarkoitus tukea nuoren sisarluostarin toimintaa. Kääntäjinä toimivat todennäköisesti birgittalaisveljet.
– Luostarit olivat kirjoitustaidon ja käännöstyön keskuksia, ja tekstien kääntäminen kansankielelle oli yleistä. Onkin todennäköistä, että teoksen muoto täydentyi vuosikymmenien saatossa Naantalin luostarissa, Lamberg lisää.
Kaukon mukaan käännösketjut olivat keskiajalla tyypillisesti pitkiä, ja kääntäjä jätti aina oman kädenjälkensä valmiiseen tekstiin:
– Eri kääntäjien versiot samasta alkuperäistekstistä saattoivat erota toisistaan niin, että koko tekstin merkitys muuttui. Keskiajan kirjallinen kulttuuri oli siis hyvin luovaa, ja käännökset kertovat alkuperäistekstin lisäksi aina myös kääntäjän maailmankuvasta.
Vadstenan sekä Naantalin kääntäjät jättivät käsikirjoitukseen myös erilaisia reunamerkintöjä, alleviivauksia ja korjauksia, joista niin ikään välittyy se, mitä kukin kääntäjä piti tärkeänä.
Hengellisiä esimerkkejä ja käytännön ohjeita
Kokoelma käsittää niin rukouksia, pyhimyselämänkertoja kuin erilaisia käytännön ohjeita, kuten jo aikaisemmin käännetyn lääke- ja yrttikirjan, sekä maallisen novellikokoelman miehen ja naisen välisestä luottamuksesta tai sen puutteesta.
– Tekstejä on saatettu käyttää osana birgittalaisveljien saarnoja, ja pyhimyselämänkerrat ovat toimineet esimerkkeinä nöyryydestä. Lisäksi monet teoksen pyhimyselämänkerroista käsittelevät kohtaamisia pakanoiden kanssa, mikä on vielä 1400-luvun Naantalissa ollut ajankohtaista, Lamberg kertoo.
Suositun novellikokoelman sisällyttäminen osaksi kokoelmaa taas saattoi Lambergin mukaan heijastella sekä nunnien että munkkien asuttamien kaksoisluostarien, joihin myös Naantalin luostari kuului, veljien ja sisarten välistä valtataistelua.
– Birgittalaissäännön mukaan nunnien johtajan, abbedissan, oli toimittava koko luostarin johtajana, mutta käytännössä valta siirtyi yleensä veljien käsiin. Kertomukset epäluotettavista naisista ovatkin saattaneet toimia varoittavina esimerkkeinä naisten päästämisestä valtaan.
Essi Heinonen
