Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on vatvottu rakennemuutosta jo vuosia. Nyt selvittää tilannetta uusi selvitysmies. Ehdotuksen pitäisi valmistua kevään aikana.
Seurakuntapäättäjät saatiin uskomaan, että seurakuntaliitoksia tulee, jos ei vapaaehtoisesti, niin pakosta. Välttääkseen pahimpia kauhuskenaarioita ovat seurakuntaneuvostot tehneet liittymispäätöksiä. Katariinan neuvostokin päätti, että seurakunta yhdistyy Henrikin seurakunnan kanssa. Itse ainoana jätin eriävän mielipiteen − yhdistyminen Henrikiin käy pitkän tähtäimen suunnitelmaksi, mutta nykytilanteessa molemmat seurakunnat ovat suuria ja elinkelpoisia yksinäänkin.
Liitoksia on perusteltu säästöillä. Säästöjä ei ole pystytty osoittamaan, joten todelliset syyt ovat toiset. Tärkeä piilotavoite on vallan keskittäminen. Kun luottamushenkilöiden määrä liitosten myötä vähenisi merkittävästi, useimpien ryhmien olisi mahdotonta saada edustustaan ylimpiin päätöksentekoelimiin. Käytännössä valta näyttäisi keskittyvän partiolle ja Kokoomukselle, tietenkin niissäkin yhä harvemmille yksilöille. Partion ja Kokoomuksen suhteenhan tiedämme. Asian kiteytti hyvin eräs Kokoomuksen listalta valittu kirkkovaltuutettu, joka totesi itsestään selvänä asiana: ”Onhan muillakin puolueilla nuorisojärjestöt.” Tätä asiaintilaa ei kumoa se, että partiossa häärää poliittisesti sekalaistakin seurakuntaa, olen jopa itse häärännyt siellä nuoruudessani.
Joku voi kysyä, muuttaako yksi sosiaalidemokraatti yhtymän yhteisessä kirkkoneuvostossa mitään, vaikka tuntisi kuinka hyvin seurakuntaelämää. Väitän, että tuolla ainoalla paikallamme on kuitenkin tärkeä symboliarvo. Siihen viittaa sekin, että tiedetään vasemmistoliittolaisten äänestäneen seurakuntavaaleissa sosiaalidemokraatteja, jos itse eivät ole asettaneet omia ehdokkaita. Jos koko poliittisen kentän vasen puolisko putoaisi pois (ruotsalaisen seurakunnan säilyttäessä kiintiöpaikkansa!), muutos epäilemättä vaikuttaisi osallisuuden kokemiseen ja sen myötä luultavasti yhtymän henkilöjäsenmäärään ja verokertymään. Taannuttaisiin kohti kansalaissodan jälkeisiä asetelmia. − Olen kuullut vanhan toverin liikutuksesta väräjävin äänin kuvailevan, millainen arvon palautus oli, kun Mikaelinkirkossa ensimmäistä kertaa esiintyivät Rafaelin enkelit ja laulettiin myös Työväen marssi ja meidän oikeutemme ja osallisuutemme kirkkoon ja uskoon näin näkyvällä tavalla tunnustettiin.
Yhtymän hengellisten ja niitä tukevien maallisten tavoitteiden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että mahdollisimman moni yhteiskunnan ryhmä saa kokea toiminnassa osallisuutta mahdollisimman monella tasolla.
Päivi Salminen (sd.)
