Kaarinalaiset ekaluokat ovat paisumassa valtaviksi.
Ryhmän koolla on väliä. Littoisiin ja Valkeavuoreen kaavaillaan yli 25 lapsen ekaluokkia 2017-2018. Kaksikymmentäviisi pulpettia on luokassa paljon. Kaksikymmentäviisi lasta niissä pulpeteissa on liikaa. Kaksikymmentäkahdeksan pientä ihmistä yhdessä luokassa ajatuksineen, kysymyksineen, iloineen, leikkeineen, kiukkuineen ja suruineen on kaikille osapuolille jo vääryys. Kaarinan pienten lasten vanhempia huolestuttaa, eikä suotta.
Tutkimusten mukaan ensimmäisen ja toisen luokan aikana lapsi rakentaa itsestään käsityksen oppijana. Sitä käsitystä on vaikea myöhemmin muuttaa. Sen lisäksi lapsi rakentaa sosiaalisen paikkansa ryhmässä – sitäkin on usein vaikea muuttaa. Tässä rakennetaan tulevaisuutta, kirjaimellisesti ja kirjain kerrallaan.
Ongelma ei koske vain alakoululaisia. Lukiolainen kertoo, että välillä neljänkymmenen opiskelijan täytyy ahtautua kahdenkymmenen oppilaan luokkahuoneeseen kuuntelemaan oppituntia, koska tietty kurssi tarjotaan vain kerran vuodessa. Opiskelijat kärsivät, opettajat kärsivät: oppimistulokset kärsivät. ”Päätä särkee, huono ilma eikä jaksa kuulla vaikka yrittää”. Opiskelijoiden poissaolot lisääntyvät.
Kun lapsi oli alle kaksivuotias, hän lopetti syömisen, puhumisen ja kasvamisen. Tutkittiin TYKSissä ja ihmeteltiin, mitään ei löytynyt mutta lapsi kuihtui käsiin. Lopulta selvisi, että emotionaalinen tilanne päiväkodissa isossa lapsiryhmässä oli herkälle lapselle niin turvaton, ymmärtämätön ja ahdistava, että lapsi oli sairastunut anoreksiaan. Tie oli pitkä ja ja kivinen takaisin elämän syrjään kiinni sekä lapsella että lapsen perheellä.
Viime vuonna astuivat voimaan uudet opetussuunnitelmat. Niiden perusteissa on määritelty pedagogisia linjauksia, joiden on tarkoitus lisätä oppilaiden mielenkiintoa ja motivaatiota oppimiseen. Uudistuksen keskeisinä tavoitteina on vahvistaa oppilaan aktiivisuutta, lisätä opiskelun merkityksellisyyttä ja mahdollistaa onnistumisen kokemukset jokaiselle oppilaalle. Oppilaan kokemukset, tunteet, kiinnostuksen kohteet ja vuorovaikutus toisten kanssa luovat pohjaa oppimiselle.
Opettajan tehtävänä on opettaa ja ohjata oppilaita elinikäisiksi oppijoiksi ottamalla huomioon oppilaiden yksilölliset tavat oppia. Jokaisen lapsen luo on ehdittävä pysähtyä. Häntä on paitsi opetettava myös kannustettava ja rohkaistava löytämään omat vahvuutensa.
Edellä mainitut hienot ja varmasti harkitut tavoitteet eivät toteudu, jos opetusryhmät ovat liian suuria ja asiansa osaavia aikuisia niissä liian vähän.
Huomiota tarvitsee myös se ”kiltti´, “hiljainen” ja se ”tunnollinen” oppilas. Aikaa tarvitsee se, jolle oppiminen on vaikeaa, se jolle keskittyminen on vaikeaa ja se, jolla on motorisia hankaluuksia, yliherkkyyksiä tai haasteita aistien kanssa. Ja se, jonka on vaikea hallita tunteitaan.
Niin sanottua helppoa ryhmää ei olekaan, sillä jokainen lapsi on kokonainen pieni ihminen. Siksi ryhmäkoot on pystyttävä Kaarinassa rajaamaan lukumääräisillä ylärajoilla, aivan kuten päivähoidossakin.
Avunhuuto kouluista on kuulunut jo kauan. Mitäpä jos kuultaisiin tämä huuto? On kaikkien meidän etu, että kouluissa voidaan hyvin. Siihen meillä jokaisella on hyvä syy pyrkiä: lasten ja nuorten tulevaisuus on meidän tulevaisuutemme.
Vihreät kuntavaaliehdokkaat
Liinu Leiwo
Terttu Eriksson
Saila Tuokko
Sofia Virta
Jukka Lampikoski
Eeva-Maria Haapamäki
Assi Ailoranta
