Kolmen nuoren miehen matka slaavimaihin piti sisällään niin unohtumattomia maisemia ja mielenkiintoisia ihmiskohtaloita. Matkaa tehtiin pari sataa kilometriä rullalautaillen, 20 tuntia junaillen ja lukemattomia maileja liftaten.
MATKAILU. Naantalissa asuvalla Robert Haleniuksella, 21, on takanaan kaksi liftaukseen ja muutenkin mahdollisimman pieneen budjettiin perustunutta matkaa Euroopassa. Ensimmäisen reissunsa hän teki yksin vuosi sitten. Tänä kesänä heinäkuun alusta elokuun alkuun kestäneelle tutkimusmatkalleen hän sai puolestaan seurakseen kaverinsa Alexanderin ja Aapon Turusta.
– Olemme siitä mainio kolmikko, kun jokaiselta meistä löytyy jotain erikoisosaamista. Alex on skeittimestari, Aapo retkeilyosaaja ja minä taas olin liftannut eniten, Halenius nauraa.
Lähtö viimevuotiselle matkalle kävi Haleniuksen mukaan melko impulsiivisesti, eikä hän kertonut aikeistaan edes vanhemmilleen.
– Kosovosta sitten kun ensimmäisen kerran vanhemmilleni soitin, eivät he varsinaisesti riemusta kiljuneet, Halenius kertoo.
– Nyt he suhtautuvat jo ymmärtävämmin tiedonjanooni ja tutkimusmatkailijan luonteeseeni. Heinäkuussa äitini sanoi, että mikäli Ukrainan Krimille menet, haluamme kuulla sinusta vähintäänkin päivittäin – mikä on kyllä ihan ymmärrettävää, lisää Halenius.
Avuliaisuus yllätti positiivisesti
Haleniuksen yllätti molemmilla reissuilla ihmisten avuliaisuus ja ystävällisyys.
– Kertaakaan en tuntenut turvattomuutta – niin porukalla kuin yksinkään matkustaessa. Paikalliset ovat lähes poikkeuksetta hämmästyttävän avoimia ja valmiita auttamaan tällaisia reppureissaajia matkanteossa ja yöpymisessä, Halenius kiittelee.
– Omat rajansa on kuitenkin hyvä tuntea ja aina kunnioittaa paikallisia, lisää Halenius.
Rahat tuoreimpaan matkaansa Halenius säästi armeijassa ollessaan.
– Onnistuimme laittamaan talteen intin päivärahoista jokusen satasen per nuppi, joten ihan hulppeita summia emme voineet liikkumiseen ja yöpymiseen käyttää. Eniten kulutimme rahaa varmasti syömiseen. Lisäksi parit festarit tuli käytyä uusien tuttavuuksien kanssa, Halenius toteaa.
Edullisimpina kulkukeinoina Halenius mainitsee liftauksen ja skeittauksen, majoitusvaihtoehtoina sen sijaan hostellit ja sohvasurffauksen.
– Koko matkan aikana tuli rullalautailtua yhteensä noin 200 kilometriä. Ukrainassa puolestaan ostimme halvimmat mahdolliset liput itärajalle matkanneeseen junaan, sillä siellä liftaus ei onnistunut senkään vertaa kuin Puolassa, Halenius miettii.
Sohvasurffaus toimii yksinmatkaajille
Samalla tavoin kuin lukuisat liftausyritykset, couchsurfing eli sohvasurfauskaan ei osoittautunut kovin helpoksi kolmen miehen porukalle.
– Vaikutimme varmaan epäilyttäviltä, Halenius virnistää, mutta jatkaa ymmärtävänsä nykypäivän epävarmojen aikojen vaikuttavan luottamuspulaan.
– Puolan maaperällä suunnittelimme tarkan reitin ja aikataulun, hajaannuimme ja jatkoimme eri teitä matkaamme liftaten. Sohvasurffauksen esteeksi ymmärsimme niin ikään ryhmämme koon. Se on mielestäni toimivampi palvelu yksikseen matkaa tekeville, Halenius vakavoituu.
Sohvasurffaajia vastaanottavista paikallisista kodeista saa tietoa kirjautumalla www.couchsurfing.org -sivustolle ja kertomalla missä päin maailmaa on matkustamassa.
Blogipäivityksiä tulossa
Kolmen kaveruksen Raw Road Media -nimistä blogia Halenius päivittää edelleen takautuvasti.
– Päädyimme kirjoittamaan blogia englanniksi, koska tapasimme matkallamme paljon hyviä tyyppejä, joiden toivomme liittyvän lukijoiksemme, Halenius sanoo.
Matka läpi Ukrainan oli hektinen, minkä vuoksi Halenius ei voinut kirjoittaa blogipäivityksiä paikan päällä.
– Tavoitteemme oli päästä niin lähelle Krimiä kuin mahdollista. Monien mutkien kautta, kun kuitenkin rajalle pääsimme, selvisi että emme voisi sinne mennä. Tai sisään olisi kai vielä päässyt, mutta ulos pyrkiessä olisimme olleet pian vankilassa, Halenius muistelee.
Miehillä on tallessa monia muistiinpanoja matkalta, joten aivan muistin varassa kirjoitustyötä ei tarvitse jatkaa.
Skotlanti kutsuu
Seuraavana kohteena Haleniuksella siintää Skotlannin Aberdeenin yliopisto.
– Lähden syyskuun alussa opiskelemaan kansainvälisiä suhteita ja politiikkaa. Jatkossa haluaisin laajentaa myös lakiopintoihin, sillä minua kiinnostavat erityisesti ihmisoikeusasiat, Halenius sanoo päättäväisesti.
– Kiinnostuin näistä aiheista hyvin varhaisessa vaiheessa Naantalissa yläkoulua ja lukiota käydessäni. Nälkäni vain kasvaa syödessä, kun olen päässyt matkoillani tutustumaan konkreettisesti sellaisiin poliittisesti epävakaisiin maihin, joista ei valtamedioissa kerrota koko totuutta, Halenius jatkaa.
Lukiossa tarjotut venäjän kielen kurssit ovat tulleet Haleniuksen matkoilla tarpeen.
– Kyllähän auttavakin paikalliskielten taitaminen on hyväksi matkatessa. Toisaalta se tuli monesti todistetuksi, että yhteistä kieltä ei ole aina pakko olla ja elekielelläkin pääsee jo pitkälle. Ja kun päivittäin paikallisten kanssa juttelee, sanoja alkaa tarttua helposti sanavarastoon, Halenius hymyilee.
Katariina Mäkinen-Önsoy
