TEATTERI.
Lauantaina 18. syyskuuta Teatteri Akselissa ensi-illassa ollut Helene kertoo Suomen rakastetuimpiin taidemaalareihin kuuluvan Helene Schjerfbeckin elämästä aina lapsuudesta keski-ikään. Emmi Louhivuoren ohjaama ja Helena Kallion dramatisoima näytelmä perustuu Rakel Liehun samannimiseen, vuonna 2003 julkaistuun romaaniin. Aikuista Heleneä esittää Kristiina Koljonen.
– Oli todella hienoa tarttua Helenen tarinaan. Olen aina pitänyt kovasti hänen töistään, joista pelkistetyt omakuvat ovat hyvin kiehtovia. On ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan taiteilijaan niiden takana ja syventyä hänen elämäänsä, ohjaaja Emmi Louhivuori kertoo.
Helene Schjerfbeckiä kuvailtiin pitkään hiljaiseksi erakoksi, mutta hän kävi elämänsä aikana läpi monenlaisia käänteitä: taiteilija rampautui nuorena kaatumisen seurauksena, koki vaiettuja rakkauksia ja hänen uraansa varjosti ahdas naiskäsitys, joka ei olisi antanut tilaa voimakkaalle luovuudelle.
– Loukkaantuminen nuorena vaikutti paljon Schjerfbeckin elämänpolkuun, sillä hän joutui viettämään lapsena paljon aikaa vuoteessa ja silloin hän alkoi piirtää ja luomaan sitä kautta omia maailmoja. Hänen elämässään oli paljon draamaa, joka sopii näyttämölle.
Moni tuntee Schjerfbeckin hänen pelkistetyistä omakuvistaan, mutta niiden lisäksi hänen tunnettuja töitään ovat muun muassa Toipilas (1888), Haavoittunut soturi hangella (1880) ja Vihreä asetelma (1930). Juuri taiteilijakutsumus onkin yksi näytelmän keskeisimpiä teemoja Louhivuoren mukaan.
– Schjerfbeckillä oli todella vahva tarve maalata, piirtää ja tehdä taidetta, mutta samalla hän kärsi koko elämänsä ajan hirvittävän suuresta itsekritiikistä. Hän kyseenalaisti hyvin vahvasti omia lahjojaan. Toinen esiin nouseva teema on Helenen vaikea suhde Olga-äitiin, joka oli hyvin ankara ja suosi selkeästi Helenen veljeä. Suhde oli asia, joka leimasi hyvin paljon Helenen elämää.
Yksi haaste produktiossa liittyy myös Schjerfbeckin taiteeseen: Louhivuoren mukaan työryhmän piti ratkaista, miten taiteilijan teokset tuodaan esiin näytelmässä. Ratkaisu löytyi Schjerfbeckin omasta tyylistä.
– Päädyimme pelkistettyyn ratkaisuun Helenen estetiikkaa mukaillen. Teoksia ei nähdä konkreettisesti näytelmässä vaan ne tuodaan mukaan symbolisella tavalla, Louhivuori kertoo.
Teatteri Akselin Helenen esityskausi jatkuu 30. lokakuuta saakka. Louhivuori kannustaa ehdottomasti lähtemään teatteriin, oli Schjerfbeckin tarina tai hänen teoksensa tuttuja jo entuudestaan tai vielä vieraita.
– Näytelmä toimii varmasti taidekokemuksen syventäjänä tai sen kautta voi aloittaa tutustumisen Helenen teoksiin. Se avaa yhden hienon naismaalarin elämäntyötä ja sen merkitystä sekä muistuttaa, että kautta aikain huomion valokiilassa paistatelleiden miesnerojen lisäksi suomalaiseen kulttuurihistoriaan kuuluu myös paljon nerokkaita, lahjakkaita naisia. Yksi kirkas heistä on Helene.
Liisa Kallio
