Myös osa rippikoulun isosista pääsi leirille ensimmäistä kertaa.
TAIVASSALO
Mansikkakarin leirikeskuksen kallioisessa maastossa meren rannalla istuu joukko nuoria, joiden rippileiri on jo loppupuolella. Maanantaina 26. heinäkuuta alkanut leiri huipentui lauantain konfirmaatioon. 21 nuoren joukossa on enimmäkseen taivassalolaisia ja kustavilaisia nuoria, mutta mukana on ensimmäistä kertaa myös viisi turkulaista rippikoululaista. Myös isoset tulevat muilta paikkakunnilta
Taivassalon ja Kustavin seurakuntien kirkkoherra Tiina Rautiaisen mukaan haluavia ulkopaikkakuntalaisia olisi ollut enemmänkin, mutta nukkumapaikkojen määrä esti ottamasta lisää osallistujia leirille.
– Kustavissa ja Taivassalossa kaikki tuntevat toisensa eskarista saakka. Siksi on äärimmäisen terveellistä, että mukana on kaikenlaisia nuoria eri paikoista. Se on hienoa, hän sanoo.
Maskulainen Anni Karilainen ja vehmaalainen Vera Leyser kävivät rippikoulunsa viime kesänä ja kouluttautuivat sitten isosiksi. Karilainen ei päässyt itse rippileirille koronatilanteen takia, mutta tänä vuonna hänkin sai leirikokemuksen isosena.
– On kiva päästä leirielämään mukaan, kun itse kävi päivärippikoulun. Omat isoset olivat todella kivoja, niin hain sitten myös itse mukaan, Karilainen kertoo.
– Isosena toimiminen voi myös auttaa työnhaussa tulevaisuudessa, Leyser lisää.
Tämän vuoden rippikoulu on järjestyksessään toinen, joka järjestetään rajoituksia seuraten.
Etänä rippikoulua ei kuitenkaan järjestetty vaan rippikoululaiset näkivät toisensa ja ohjaajat kasvokkain erityisjärjestelyin muutamia kertoja talven aikana. Rippileiri vietetään kuplassa, eli esimerkiksi vanhemmat eivät pääse vierailemaan Mansikkakarilla.
Vaikka rippikoulu piti järjestää koronatilanne huomioon ottaen, löytää Rautiainen tilanteesta myös valoisan puolen.
– Nuoret ovat menettäneet puolitoista vuotta elämästään koronan takia, mutta rippileiri antaa heille mahdollisuuden kokea ja saada osa nuoruudesta takaisin, hän toteaa.
Rippileiri sisältää muun muassa oppitunteja, keskusteluja ja isosten vetämää ohjelmaa. Ulkoa opeteltavaa riittää uskontunnustuksesta Isä meidän -rukoukseen. Iltaisin leiriläiset pääsevät saunaan ja uimaan, kunhan vedessä ei ole sinilevää. Moni muistaa rippikoulusta myös yöjuoksut ja öiset keskustelut hiljaisuuden jälkeen, jotka ovat Rautiaisen mukaan osa ikuisia muistoja.
– Suomen yö on kaunis ja houkuttelee nauttimaan siitä. Kun huoneesta kuuluu supatusta, niin toisaalta vahdin sitä mutta myös tiedän, että silloin siellä puhutaan elämän suurista asioista, hän sanoo.
Juuri kun vauhtiin on päästy, tulee rippileiri jo päätökseen: viisipäiväinen leiri kuluu nopeasti, kun päivät ovat täynnä erilaista ohjelmaa ja ryhmäytymistä.
Isosina toimivien Anni Karilaisen ja Vera Leyserin mukaan rippikoulun hienoin puoli on uusiin ihmisiin tutustuminen. He molemmat suosittelevat rippikouluun osallistumista.
– Todellakin kannattaa tulla. Itsekin epäröin alussa, mutta varsinkin leirillä on todella kivaa, Karilainen sanoo.
– Rippileiri on hieno kokemus, ja täällä oppii valtavasti uutta, Leyser jatkaa.
Liisa Kallio
