Nousiaisten ensimmäinen naiskirkkoherra kuvailee itseään maaseutuihmiseksi, jolla on työssään kirkkoherrana kolme tärkeää roolia.
NOUSIAINEN.
Nousiaisten uusi kirkkoherra Outi Niiniaho aloitti työssään joulukuussa, vaikka virallinen startti koittikin tammikuun puolella. Paimiossa asuva ja Koskelta Tl kotoisin oleva Niiniaho ehti kuitenkin jo aiemmin käydä aistimassa uuden työpaikan ilmapiiriä.
– Oli mahdoton hinku päästä tutustumaan työntekijöihin ja seurakuntalaisiin. Jälkimmäisiä en ole vielä päässyt tapaamaan niin paljon kuin haluaisin. Työyhteisössä olen tavannut kaikki, ja juoksevia asioita on tullut hoidettua jo, hän kertoo.
Niiniaho arvostaa Nousiaisten seurakuntaa ja sen historiaa. Hän kertoo tuntevansa olevansa oikeassa paikassa ja olevansa innoissaan seurakunnasta.
– Kirkko on tehnyt Herran huoneena ja rakennuksena vaikutuksen, sillä Nousiaisissa on Suomen mittakaavassa arvokas kirkkorakennus. Pyhän Henrikin jalanjäljet näkyvät vahvasti ja historia antaa juurevuutta työhön. Koen olevani myös maaseudun ihminen, ja on merkityksellistä, että saan olla maaseudun seurakunnassa pappina. Uskon, että tästä tulee hyvä, kun pääsen tapoihin käsiksi ja tutustun ihmisiin.
Niiniaho valmistui teologiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1993 – omien sanojensa mukaan pahimpaan lama-aikaan. Tarkoitus oli saada pappisvihkimys samantien opiskelujen jälkeen, mutta laman takia papinpaikkoja ei ollut. Odottaessaan paikkojen avautumista Niiniaho teki nuorisotyötä pari vuotta, kunnes sai pappisvihkimyksen vuonna 1996 ja työn Paimiosta. Sen jälkeen hän on toiminut muun muassa Tarvasjoella kirkkoherran sijaisena ja kirkkoherrana, kunnes kuntaliitos yhdisti myös seurakunnat.
– Sen jälkeen siirryin Koski Tl:n virkaa tekeväksi kirkkoherraksi. Kolme vuotta myöhemmin palasin Tarvasjoelle kappalaiseksi, kunnes hain Nousiaisten kirkkoherran virkaa. Se avautui vuosi sitten, mutta prosessi pitkittyi koronan takia, Niiniaho kertoo.
Tammikuussa tuli 25 vuotta täyteen Niiniahon pappisvihkimyksestä. Viime vuoden lopulla hän sai myös rovastin arvonimen. Kirkkoherran työstään hän nostaa esiin kolme asiaa.
– Kirkkoherran pitää olla seurakunnan hengellinen äiti, joka kantaa huolta seurakuntalaisten hengellisestä elämästä ja kulkee rinnalla iloissa suruissa. Sen lisäksi pitää olla esimies ja hoitaa hallinnollinen puoli. Tärkein osa on hengellisenä äitinä oleminen, mutta kahta muuta osaa ei saa unohtaa.
Titteleistä ja osista huolimatta Niiniahon puheista nousee selkeä toive esiin.
– Haluaisin olla noustelaisten Outi-pappi, jota ihmisten on helppo lähestyä. Papit eivät ole muiden yläpuolella, sillä tässä ollaan paimenia ja palvelijoita. Aina saa soittaa ja vetää hihasta, eikä tarvitse olla ihmeellisiä asioita kerrottavana.
Niiniaho on astunut uuteen virkaan poikkeuksellisena aikana, jolloin kirkon perinteinen toiminta on tauolla koronaviruksen takia. Hän itse kuvailee tilannetta kylmääväksi, kun Pyhän Henrikin kirkkoon ei voi kokoontua vuosisatoja vanhan perinteen mukaisesti. Tilanteessa on niin hyviä kuin huonoja puolia.
– Kirkko on ottanut ison digiloikan, kun jumalanpalveluksia striimataan verkkoon ja uusia toimintatapoja on keksitty. Kuitenkin samalla hautajaisten ja kasteiden luonteet ovat muuttuneet, kun ei voida surra ja iloita yhdessä. Nyt kun ei saa kätellä ja halata, niin sen kyllä huomaa, miten paljon niitä kuitenkin kaipaa ja tarvitsee.
Työ Nousiaisten seurakunnan kirkkoherrana on Niiniahon kohdalla vasta alkanut, mutta hänellä on kuitenkin myös ajatuksia tulevasta. Esimerkiksi seurakunnan roolin korostaminen on käynyt mielessä. Samaan aikaan Niiniaho arvostaa Nousiaisten seurakunnan perinteitä ja historiaa.
– Jumalanpalveluselämä on itselleni rakas ja hengellisesti paljon antava. Miten se tavoittaisi enemmän nuoria seurakuntalaisia, ja miten sitä voisi elävöittää? Niihin kysymyksiin aion käyttää aikaani. Olemme myös tottuneet siihen, että seurakuntalaiset tulevat paikalle kuuntelemaan asiantuntijoita, mutta seurakunta olemme me kaikki yhdessä. Seurakuntalainen voisi kasvaa osallistujasta tekijäksi. Nousiaisissa perinteet ovat myös tärkeitä, ja niiden pohjalta ponnistetaan tulevaan.
Liisa Kallio
