SEURAKUNTAKOLUMNI. Olin jo kirjoittanut kolumnin toisesta aiheesta, kunnes korona-pandemian leviäminen Suomeen pisti papin kolumnin uusiksi. Pienempää ja todella suurta muutosta olemme kokeneet näinä päivinä paljon. Joudumme elämään arkemme eri tavalla. Yhteiskunnan toiminta muuttuu. Myös tunteiden tasolla käymme läpi paljon. Saatat olla huolissasi omasta ja läheistesi terveydestä tai vaikkapa taloudesta.
Kirkko ja seurakunta ovat tukenasi myös tänä aikana, niin kuin aina.
Piispa Kaarlo Kalliala kirjoitti arkkihiippakunnan nettisivuilla näin: ”Seurakuntien ammattitaitoiset työntekijät ovat kuulolla ja etsivät paikkakunnillaan toimivia ratkaisuja yhteisten pelisääntöjen puitteissa. Heihin kannattaa olla rohkeasti yhteydessä huolien ja kysymysten kanssa,” rohkaisee piispa Kalliala.
Seurakunnat rajoittavat ja siirtävät toimintaansa pandemian leviämisen estämiseksi, mutta jumalanpalvelukset sunnuntaisin viettää kirkoissaan jokainen seurakunta. Myös kirkolliset toimitukset hautajaiset, kasteet ja vihkimiset hoidetaan, mutta riskejä välttäen. Sinun on mahdollista ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköisten kanavien kautta seurakunnan työntekijöihin. Heidän kanssaan keskustelu voi huojentaa mieltä. Muista myös television ja radion jumalanpalvelukset ja hartaudet. Moni seurakunta myös välittää jumalanpalveluksensa sekä hartauksia nettiin suoratoistona. Voit olla mukana sitä kautta, vaikka et paikalle tulisikaan. Riskiryhmiin kuuluvien, flunssaoireisten tai ulkomailta palanneiden kannattaa seurata jumalanpalveluksia kotona.
Piispa sanoo myös, että ”Jumalan turvissa, yhteistä hyvää etsien, on hyvä kohdata kaikenlaiset päivät ja pelottavaltakin tuntuva tulevaisuus.”
Moni kokee, että rukous antaa sitä sisäistä turvaa, mitä tarvitsemme erityisesti epävarmuuden aikana. Rukous on myös Jumalan turviin menemistä.
Me koemme tämän suomalaisena yhteiskuntana yhdessä ja yhteistä hyvää etsien me tästä myös varmasti selviämme. Minusta presidenttimme viittasi samaan, kun hän kehotti meitä televisiossa ”ottamaan fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä.” Se oli hieno käytännöllinen aforismi. Noudata sitä etäisyyttä, mikä on yhteiseksi hyväksi, mutta mieti myös henkistä läheisyyttä toisiin ihmisiin.
Poikkeuksellinen aika luo myös poikkeuksellista luovuutta olla henkisesti lähellä. Keneen sinun tulisi ottaa henkistä läheisyyttä, vaikkapa soittamalla pitkään soittamatta jäänyt puhelu? Onko joku tuntemasi ihminen yksin kodissaan? Tai mitä mukavaa perheesi voi tehdä yhdessä kotona? Nyt saattaa olla enemmän aikaa keskustella, kohdata ja olla.
Joku toinen sanoi, että tämä aika jää sellaiseksi sukupolvikokemukseksi, jonka me muistamme. Meidän on mahdollista toimia niin, että huolen ja epävarmuuden aikana syntyy myös paljon hyviä muistoja.