Vuonna 2018 voimaan tullut taksilakiuudistus mullisti taksialan. Helpottuneen ammattiin hakeutumisen ja vapautuneen hinnoittelun myötä kuskien määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Mukanaan se toi myös ongelmia, joita voidaan todistaa varsinkin viikonloppuisin muun muassa Turun keskustassa. Hyppäsimme turkulaistaksin kyytiin seuraamaan tilannetta.
LIIKENNE. Perjantai-ilta, kello lähentelee puolta yhtätoista. Näihin aikoihin Turun keskustan ravintolat alkavat jälleen täyttyä työviikkonsa päättäneistä viikonlopun juhlijoista. Sen myötä myös kaupungin öisiä katuja halkovat taksit alkavat olla yhä tavallisempi näky.
Olen istahtanut nyt yhden sellaisen kyytiin nähdäkseni toteen puheet siitä, etteivät asiat enää ole kuin ennen. Olenhan toki jo parisen kuukautta aiemmin, joululomalta palattuani ja päärautatieaseman edustalta taksin otettuani, joutunut neuvomaan koko reitin muuan kuskille, joka ei tuntenut ilmoittamaani määränpäätä. Neuvoistakin huolimatta ajelimme sitten hieman pidemmän reitin kautta, ja näin maksoin useasti tekemästäni taksimatkasta enemmän kuin koskaan aiemmin.
Kesällä 2018 voimaan tullut lakiuudistus vapautti siihen saakka tiukasti säännellyn taksialan. Ammattiin hakeutuminen helpottui, kun pakollista taksikurssia ei enää vaadittu, vaikkakin ajokoe ja -lupa edellytyksinä edelleen olivatkin. Tämän myötä paikallistuntemusta ei edellytetty enää samalla tavoin kuin ennen. Samalla vapautui hinnoittelu, jolloin asiakkaan nähtävillä oleva taksamittarikaan ei kuulunut enää auton pakollisiin varusteisiin.
– Lakiuudistuksen myötä taksien määrä Turussa on tuplaantunut. Jos ennen oli 1000 taksikyytiä, jonka ajoi 100 autoa, nyt saman määrän ajaa 200 autoa. Kakkuun on tullut jakajia enemmän, toteaa minut perjantai-illan menoa todistamaan noutanut Jyrki Åland, joka Kylätaksillaan toimii Taksi Länsi-Suomen välityksen alaisuudessa.
Tilanahtaus kasvattaa henkilövahinkojen riskiä
Kello 22.32 käännymme Eerikinkadulta Aurakadun KOP-kolmion ja entisen Turun vanun talon väliselle tienkaistaleelle. Takseja on jo nyt KOP-kolmion puoleisella sivustalla jonoksi asti.
– Jos kuitenkin katsomme tuota kylttiä: siinä taksien pysäköinnin ilmoitetaan olevan sallittua kello 00.00–05.00 välisenä aikana. Tässähän sijaitsevat myös bussiliikenteen T4- ja T2-pysäkit tien molemmin puolin. Nyt kuitenkin taksit valloittavat bussien paikat ennen kuin tähän saa edes tulla. Lain mukaan bussikuski ei saa jättää matkustajia pysäkin ulkopuolelle. Jos bussi joutuisi nyt pysäköimään ajotielle pysäkin ollessa varattu ja joku poistuvista matkustajista kiertäisi bussin takaa, ylittäisi tien ja jäisi auton alle, olisi vastuu bussikuskilla, Åland huomauttaa todeten samalla, että asiasta on mainittu moneen kertaan eri taksiyrityksille eikä poliisi juuri käy paikan päällä sakottamassa.
Jyrki Åland lukeekin taksilakiuudistuksen ydinongelmaksi, ainakin Turun keskustassa, taksitolppien vähyyden autojen määrään nähden. Lisäksi yleinen pelisääntöjen sekavuus ja piittaamattomuus esimerkiksi liikennesäännöistä suojateiden eteen tai jopa suojateille pysäköityine autoineen nakertavat kuvaa osaavasta ammattimaisesta toiminnasta.
Siirrymme ylemmäs Aurakadulle. Kauppatorin kulmaus Aurakadun ja Yliopistonkadun risteyskohdassa on toriparkkityömaan myötä merkitty kääntöalueeksi ja samalla siihen on muodostunut epävirallinen taksitolppa, sillä aivan sen tuntumassa sijaitsevat Rennon, Heidi’s Bier Barin ja Saaristobaarin kaltaiset suositut illanviettopaikat.
– Puolenyön jälkeen Taidemuseolle nouseva mäki on puoleenväliin saakka täynnä takseja, minkä myötä tässä saattaa olla yksi ainoa kaista ajamista varten. Kun baarista tulevat humalaiset ihmiset sitten ylittävät tietä, läheltä piti -tilanteita on usein ja henkilövahinkoja sattuu aina välillä, kertoo Åland paikasta, jossa pysäköinti suurilta osin on kokonaan kielletty ja jossa poliisit ja taksikuskit ovat tämän tästä napit vastakkain.
Kiristynyt tunnelma
Muiksi ruuhkapesäkkeiksi Jyrki Åland nimeää muun muassa Apollon edustan Humalistonkadulla, rautatieaseman, sataman, lentokentän ja tapahtuma-aikoihin Gatorade Centerin, joista erityisesti kolmessa viimeisessä tahtovat myös tunteet kuumentua. Isona tekijänä tässä on tietty kahtiajako, joka kaupungin taksikentällä vallitsee.
– Voidaan sanoa, että täällä on Taxidata ja sitten muut. Sellaista nokittelua on ihan selkeästi, vaikka viime aikoina on ollut jo vähän rauhallisempaa. Kuitenkin aiemmin esimerkiksi satamassa touhu meni jo ihan fyysiseksi ja kiusanteon puolelle, Åland kertoo.
Niin sataman, lentokentän kuin Gatorade Centerinkin edustalla Taxidatalla on oma tolppansa ja muilla sitten omansa. Muun muassa satamassa Taxidatalle on varattu terminaalia lähinnä oleva sisäkaista, jolla odottaviin takseihin laivalta tulijoiden on luontevaa mennä. Muiden yritysten taksit ovat ulkokaistalla.
– Jossakin vaiheessa jotkut muiden taksiyritysten autot pysäköivät autonsa ulkokaistalle tahallaan niin, etteivät taxidatalaiset päässeet sisäkaistalta minnekään, ja siitähän repesi sota. Toisaalta vaikkapa Gatorade Centerissä muiden taksien tolppa sijaitsee paikassa, jonne kukaan ei varmasti eksy, ellei Taxidatan tolppa ole tyhjä. Taannoin vein Lauri Tähkän konserttiin väkeä ja sovin myös noutamisesta konsertin jälkeen. Hain asiakkaani Taksidatan tolpan tuntumasta, koska heidän on helppo nousta siitä kyytiin. Silloin jouduin kuitenkin vääntämään Taksidatan kuskin kanssa, kun hain heidän tolpaltaan, vaikka kyseessä oli ennakkotilaus, Åland hämmästelee.
Onpa hän kerran saanut linja-autoasemalla kehotuksen lähteä porukalla lyömään erästä kuskia turpaan, koska vei asiakkaita jatkuvasti välistä. Sittemmin tosin selvisi, että tällöinkin kyseessä oli ennalta sovitut kuljetukset juuri kyseisellä autolla. Åland kuvaakin tunnelman kaiken kaikkiaan huonontuneen.
– Ennen esimerkiksi oli herrasmiessääntöjä, mutta nyt kaikki sellainen on kadonnut. Jos vaikkapa olet lähdössä tolpalta ja takaa tulee taksi, saatoit ennen luottaa siihen, että se varmasti antaa tilaa, mutta enää et voi olla varma; se saattaa tulla sieltä melkein kylkeen ja tietenkin torvi pohjassa! Myös se, ettei asiakkaan tarvitse enää ottaa jonon ensimmäistä taksia, aiheuttaa omia ristiriitojaan. Minäkin voisin nousta nyt tuohon ulkopuolelle ja huudella asiakkaan välistä. Asiakkaiden puolelta olen pannut merkille, että autoja valitaan myös kuskin ihonvärin perusteella.
Omaksi luvukseen hän mainitsee maakuntien ongelmat, joissa muun muassa päivystyspakon poistumisen myötä saattaa öiseen aikaan olla todella vaikeaa saada taksia.
Jotain hyvääkin – muutoksia silti tarvitaan
Voitaneen siis sanoa, että jos ennen asiakkaat kilpailivat takseista, kilpailevat nyt taksit asiakkaista. Åland näkee kuitenkin asiakkaan vapauden valita pääosin positiivisena asiana.
– Se antaa asiakkaalle mahdollisuuden kilpailuttaa hintoja ja esimerkiksi keskuskaupungeissa taksia ei enää tarvitse odottaa mielettömän kauan, minkä myötä viikonloppuiset kahnaukset taksitolpilla ovat vähentyneet.
Taksilakiuudistuksen hyviksi puoliksi hän lukee tietyiltä osin myös sen, että alalle ryhtyminen on helpottunut.
– Tuntuu nimittäin siltä, että ennen taksilupia jaeltiin hieman pärstäkertoimen mukaan eritoten maakunnissa. En tarkoita, että näin oli kaikkialla, mutta useasti tiettyjen ihmisten mielistely edesauttoi luvan saamisessa, Åland sanoo.
Ålandin mukaan hyvät puolet kuitenkin tahtovat jäädä huonojen varjoon, sillä jälkimmäisiä on huomattavasti enemmän. Miten sitten nykyistä systeemiä voisi parantaa?
– Se helmikuun alussa voimaan tullut vaatimus, että hinnasto täytyy olla auton kyljessä ulkopuolella, on jo hyvä parannus, jolloin asiakkaalle ei enää tule sellaista inhottavaa tilannetta, että istuu autoon ja huomaa vasta sitten, että onpas täällä kallista. Mielestäni myös taksamittaripakko täytyisi saada takaisin, Åland linjaa.
Liikenne- ja viestintäministeriön tekemässä tutkimuksessa on paljastunut, että ajetut keikat on mahdollista pyyhkiä pois järjestelmistä, vaikka asiakas olisi kuitin saanutkin, mikä mahdollistaa harmaan talouden. Niin ikään kyseenalaiselle vaikuttaa, ettei verottajan tietokannoista löydy samaa määrää taksiyrittäjiä kuin Trafiin on rekisteröitynyt.
– Verotuksen osalta taksilakiin kaivataan nopeasti muutosta, sillä vaikka taksien hinnat ovat nousseet 10–13 prosenttia, valtion saama verotulo on puolittunut. Valtaosa taksiyrittäjistä on kuitenkin rehellisiä suomalaisia ihmisiä, jotka pyrkivät ansaitsemaan leipänsä ja maksamaan asianmukaisesti veronsa, Åland muistuttaa.
Hän toivoo myös tietynlaista tolkkua niin sanottujen palvelukyytien kilpailutukseen.
– Kaupunkien palvelukyydit menevät pian uusjakoon. Jos kilpailutuksen myötä hinnat menevät kauhean alas, saattaa välittäjällä olla todellisia vaikeuksia saada kuljettajia tekemään esimerkiksi Kela-kyytejä, kun niistä ei saa riittävää korvausta, Åland pohtii.
Kilpailutus tarkoittaa käytännössä sitä, että sen myötä vain tietyt taksit voivat tehdä esimerkiksi vammaiskuljetuksia.
– Tällaisten asiakkaiden täytyisi periaatteessa tilata taksi välityksen kautta, mutta jos he ottavat taksin tolpalta esimerkiksi sairaalan edustalta eikä saattajaa ole mukana, eivät he välttämättä osaa valita oikeaa autoa, jolloin on ikävää sanoa asiakkaalle, ettei vammaispalvelujen kortti käy tässä autossa. Tähän kaivattaisiin vähän joustavuutta, sillä se helpottaisi kaikkia, toteaa Åland.
Vaikka Jyrki Åland painottaakin perjantain kääntyessä vähitellen lauantain puolelle, että kyseessä on vain yksittäisen kuljettajan näkemys aikamme taksialasta, pystyn aiempien kokemusteni ja kaiken tällä reissulla näkemäni ja kuulemani jälkeen yhtymään ajatukseen, että aiemmin vallinnut mielikuva luotettavasta ja toimivasta suomalaisesta taksista on kärsinyt inflaation. Ja tässä vaiheessa yön kiireisimmät tunnit ovat vasta edessä.
Jaakko Virrankoski
