Kadonneita ihmisiä etsivän pelastuskoiran täytyy suorittaa useita kokeita päästäkseen hälytyskelpoiseksi. Vapaaehtoistyönä tapahtuva pelastuskoiratoiminta vaatii niin koiralta kuin omistajalta sitoutumista, sillä hälytys kadonneesta ihmisestä voi tulla mihin vuorokaudenaikaan tahansa.
TURKU. 11. helmikuuta järjestetty 112-päivä Turun kävelykadulla tarjosi kävijöille mahdollisuuden tutustua muun muassa palokunnan ja ensihoidon hälytysajoneuvoihin. Kuitenkin tapahtuman yksi suurimpia vetonauloja olivat paikalla olleet pelastuskoirat, jotka keräsivät ympärilleen rapsuttelijoita sankoin joukoin. Vapaaehtoinen pelastuskoiraohjaaja Mira Salonen Piikkiöstä oli paikalla 10–vuotiaan saksanpaimenkoira Eetun kanssa. Koirakko on jo kokenut pelastustöissä.
– Olemme tehneet tätä monta vuotta, ja Eetu on osallistunut etsintöihin usein. Tästä on tullut elämäntapa, Salonen kertoo.
Ihmisen kadotessa poliisi hälyttää Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan. Vapepa kutsuu paikalle pelatuskoirakot. Usein kadonneet ovat ikäihmisiä ja lapsia. Vapaaehtoiset käyvät pelastuskoirien kanssa läpi annetut alueet.
– Hälytys voi tulla keskellä yötä. Siinä on nukkunut vasta muutaman tunnin, ja etsintöjen jälkeen kotiin tullessa pitää lähteä vielä töihin. Toisinaan tulee pitkiä päiviä, mutta parasta on, kun etsinnän aikana kadonnut löytyy, Salonen toteaa.
Monen vuoden projekti
Salosen mukaan pelastuskoiran rodulla ei ole väliä, mutta muutamia kriteereitä on: koiran tulee olla tottelevainen, sosiaalinen muita koiria kohtaan ja ihmisystävällinen. Kovin pienellä tai raskasrakenteisella koiralla voi olla hankalaa liikkua vaihtelevassa maastossa, ja vähäinen karvoitus voi tuottaa ongelmia talvisaikaan. Riistaviettinen koira ei myöskään usein sovi pelastuskoiraksi, sillä tarkoituksena on etsiä riistan sijaan ihmisiä.
Pelastuskoiran täytyy läpäistä määrätyt tasokokeet, jotta se voi toimia virallisena pelastuskoirana. Kokeista suoritetaan viimeisenä viranomaiskoe, joka vastaa tositilanteessa tapahtuvaa etsintää. Siinä koiran täytyy noin kahdessa tunnissa löytää maastosta kadonnut henkilö.
– Pelastuskoiran kouluttaminen on monen vuoden projekti. Se on pitkä tie, piikkiöläinen vapaaehtoinen pelatuskoiraohjaaja Johanna Virtanen sanoo.
112-päivässä eniten huomiota kaikista pelastuskoirista sai luultavasti aivan työuransa alussa oleva 4 kuukautta vanha kultainennoutaja Samppa. Sampan omistaja ja vapaaehtoinen koiraohjaaja, turkulainen Laura Grönfors kertoo, että pennun tulevaisuus pelastuskoirana on valoisa.
– Sampan kanssa käydään nyt läpi peruskoulutusta ja tutustutaan erilaisiin ympäristöihin. Henkilöetsintä alkaa sitten myöhemmin. Samppa on vielä kovin nuori koira. Se on kuitenkin rauhallinen, mutta innostuu yhdessä tekemisestä, Grönfors kertoo.
Vain maanomistajan luvalla harjoittelemaan
Pelastuskoiratoiminta on Salosen ja Virtasen mukaan ennen kaikkea yhteistyötä. Toimintaa harjoitellaan ryhmänä, johon kuuluu koirien lisäksi ohjaajat ja apuohjaajat. Apuohjaaja lukee karttaa ja suunnistaa pelastuskoiran ja ohjaajan jäljestäessä. Harjoittelu tapahtuu maanomistajan luvalla, eikä kyseistä lupaa voi ottaa itsestäänselvyytenä.
– Usein pelätään, että koirat ajavat riistaa, mutta juuri sitä pelastuskoira ei tee. Huolehdimme myös aina siisteydestä erittäin tarkkaan. Harjoittelu on erittäin tärkeää, ja se onnistuu vain maanomistajien luvalla. Kiitokset heille, jotka sen sallivat maillaan, Salonen ja Virtanen kertovat.
Liisa Kallio
