Heinäkuussa 2018 lähetetty pulloposti ehti ajelehtia puolitoista vuotta ennen juuttumistaan Sannaistenlahden kaislikkoon Merimaskuun. Sosiaalisen median avulla myös lähettäjä saatiin kiinni.
MERIMASKU. Oli täysin sattumaa, että merimaskulainen Raimo Smedberg työnsi soutuveneen vesille torstaina 23. tammikuuta. Muutama päivä aiemmin ruoppaaja oli ajanut hänen kotinsa ohi Sannaistenlahteen, ja kuskin kanssa oli sovittu pienestä ruoppauksesta. Kun ruoppaajaa ei kuulunut takaisin, Smedberg lähti soutaen katsomaan, oliko se yhä lahdella. Matkalla hän huomasi kaislikossa jotakin valkoista.
– Aluksi ajattelin sen olevan vesilintu, joka on kaislikossa vatsa ylöspäin. Lähempänä tajusin sen olevan pullo, jossa oli viesti sisällä. Jaahas, postimies on siis käynyt, Smedberg kertaa tapahtumia.
Takaisin kotiin päästyään hän avasi pullon ja luki viestin. Jo käsiala kertoi, että lähettäjä oli lapsi: 8–vuotias Pinja oli lähettänyt pullopostin Iskolan saaresta 12. heinäkuuta 2018. Viestissä Pinja kertoi aloittavansa 3. luokan ja toivotti hyvää kesää.
– Mietin aluksi, että kuinkakohan kaukaa tämä on tullut. Iskolan saari on kuitenkin aika suuri. Sen jälkeen harmitti, kun ei ollut osoitetta mukana enkä päässyt vastaamaan viestiin, että perille tuli.
Sosiaalisen median voima
Smedbergin avovaimo Sari Laitinen laittoi pullopostin löytymisestä julkaisun sosiaaliseen mediaan lähettäjän kiinni saamiseksi. Vastaanotto oli lähinnä positiivinen: julkaisuihin merkattiin ihmisiä, jotka saattaisivat liittyä pullopostiin. Pian löytyi jo ensimmäinen Pinja, jonka ikä ei kuitenkaan täsmännyt lähettäjän kanssa.
Laitinen teki julkaisun pullopostista kahteen eri ryhmään ja omalle sivulleen, josta käyttäjät jakoivat sitä lähes 200 kertaa. Kaksi vuorokautta myöhemmin tärppäsi.
– Aika nopeasti löytyi sitten oikean Pinjan äiti, joka laittoi viestiä ja kertoi iloisen pullopostin lähettäjän löytyneen. He olivat jo unohtaneet koko jutun ja kiittelivät, kun laitoin ilmoituksen someen. Somessa on voimaa, Laitinen kertoo.
Leuto talvi mahdollisti löytymisen
Selvisi, että pulloposti oli lähetetty Pohjanlahdesta Iskolan saaresta. Vaikka pullon kulkemaa reittiä ei voi tietää, on Smedbergillä siitä oma arvionsa.
– Uskon sen kiertäneen Iskolan saaren länsipuolelta. Itäpuolta olisi vielä pidempi matka ja siellä on paljon ruovikkoa, johon se olisi varmaan jäänyt kiinni. Sannaistenlahteenkin on kapea väylä, mutta sinne se oli päätynyt. Aikamoinen matka.
Olosuhteet pullopostin löytymiselle olivat epätavanomaiset: leuto talvi on pitänyt veden avoimena, eikä viestin kulku ole pysähtynyt jäihin. Leudon talven takia Smedbergilla oli myös mahdollisuus soutaa Sannaistenlahteen tarkistamaan ruoppaajan sijainti. Se oli hänelle ensimmäinen kerta tänä vuonna soutajan paikalla.
Pullopostin lähettäminen on tullut monelle tutuksi kirjoista ja elokuvista: ihmiset lähettivät avunpyyntöjä pullopostilla haaksirikkouduttuaan autiolle saarelle tai niihin piilotettiin aarrekartta. Smedberg uskoo sellaisten tarinoiden inspiroivan lapsia viestimään perinteisellä tavalla.
– Moni lapsi on varmasti lähettänyt pullopostia ja miettinyt, että minneköhän se päätyy. Itsekin olen tehnyt niin nuorena poikana kavereiden kanssa, kun oltiin saaressa ja pistettiin viesti lasipulloon. Siinä on oma viehätyksensä.
Liisa Kallio
