KOLUMNI. Joulun maassa Israelissa kibbutsilla töissä ollessani vietin ensimmäisen joulun, joka oli normaali työpäivä. Silloin havahduin ensi kertaa miettimään erilaisten juhla-aikojen ja niihin liittyvien rituaalien ja tapojen merkitystä oman sisäisen mielentilan kannalta. On vaikeampi viettää joulua, kun mikään ympärillä ei viittaa siihen eikä luo puitteita. Tänä päivänä tosin moni kaipaisi juuri sitä, ettei jouluun valmistautuminen alkaisi niin varhain. Joulun odotus kun voi olla myös stressiä tuottavaa, jos mielessä liikkuu hoidettavien asioiden pitkä lista.
Odottaminen on mukavaa ja jännittävää, kun odottaa jotain iloista asiaa. Lapsille joulun odotus on yleensä niitä mukavimpia odotusaikoja. Joulukalenterin avaaminen on jännittävää ja kalenterin luukkujen takaa löytyy tuttuja hahmoja: enkeleitä, lumiukkoja, pikkulintuja, kynttilöitä ja seimiasetelma, kaikkea mikä liittyy joulun odotukseen. Vaan entä jos tuntuu, ettei elämässä ole enää oikein mitään odotettavaa. Ystävät ja sukulaiset ovat kaukana tai niitä on vähän eikä suhteetkaan niin kovin lämpimät.
Odottaminen voi olla tuskallista, jos ei tiedä toteutuuko se mitä toivomme tai kuinka kauan siihen menee. Joka tapauksessa aina me elämässä jotain odotamme, työssä ollessa lomaa, työttömänä ollessa töiden löytymistä tai mitä milloinkin.
Entä koko kansakuntana – ehkä linnanjuhlien pukukavalkadia tai presidentin uudenvuodenpuhetta. Niistä riittää ainakin puhetta vielä pitkään itse tapahtuman jälkeen. Ilmastokysymykset ovat tänä vuonna olleet uutisissa ja sosiaalisen median keskusteluissa monistakin eri syistä eikä vähiten Greta Thunbergin vuoksi. Koko maailma odottaa saavutetaanko sillä saralla jotain edistystä, yhteistä sopimussta tai kenties jotain teknistä keksintöä, joka ratkaisisi vallitsevat ongelmat.
Omassa pienessä elämässäni odotan ehkä edellä mainittuja asioita omalla tavallani, vaikka usein arki onkin enemmän tai vähemmän tasapainon ja sisäisen rauhan etsintää. Jouluna enkelit laulavat ” Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”. Tässä on kaikki mitä lopulta tarvitsen, Jumalan rakkaus ja rauha ihmisten kanssa.
Rauno Vesti, pappi
Naantalin seurakuntayhtymä
