Vehmaan historia -hankkeen projektinjohtaja, arkeologi Hanna-Maria Pellinen aloitti Vehmaan historiaan pureutuvan luentosarjan.
VEHMAA. Arkeologi Hanna-Maria Pellinen aloitti neliosaisen Vehmaan historia -luentosarjan Vehmaan koululla tiistaina 8. lokakuuta. Historiakatsauksen ensimmäisessä osassa käytiin läpi vehmaalaista historiaa kivikaudelta keskiajan alkuun saakka.
Oman kunnan historia selvästi kiinnostaa vehmaalaisia, sillä Vehmaan koulun esitystilassa oli kymmeniä ihmisiä kuuntelemassa Pellisen esitelmää.
Kuten monessa muussakin lounaisen Suomen kunnissa, myös Vehmaalla asutus vakiintui pronssikaudella eli vuosina 1700–500 ennen ajanlaskumme alkua.
– Vehmaalta on löytynyt paljon pronssikautisia hautaröykkiöitä, ja niistä on löydetty erilaisia pronssikauden esineitä – muun muassa harvinainen koruneula, joita ei ole paljonkaan säilynyt, kertoi Pellinen.
Pronssikautisista hautapaikoista yksi, Maarjärveltä löytynyt, on jopa ”ryöstetty”.
– Maarjärven hautaröykkiö oli löydettäessä jo pengottu. Sieltä on varmasti etsitty aarteita.
Muinaisina aikoina, itse asiassa pitkälle historialliseen aikaan asti, vainajan mukaan hautaan laskettiin hänen omistamiaan esineitä ajatuksena, että ne kulkisivat vainajan mukana tuonpuoleiseen.
Merkittävimmät elinkeinot pronssikaudella olivat metsästys ja hylkeenpyynti.
Viljely vakiintui rautakaudella
Pronssikauden vakiintuneen asutuksen jälkeen merkittävä vaihe Vehmaan historiassa oli rautakausi, erityisesti keskinen rautakausi vuosina 400–800, jolloin viljely vakiintui elinkeinona ja väki Vehmaalla lisääntyi merkittävästi.
– Maanviljelyä oli kokeiltu jo pronssikaudella, mutta menetelmien kehityttyä ja maan parannuttua viljelystä tuli todellinen elinkeino rautakaudella, kertoi Pellinen.
Vehmaalta onkin aikojen saatossa löytynyt paljon rautakautista esineistöä, muun muassa keihäänkärkiä ja miekkoja, kuten myös harvinaisia tikareita, mutta pitkään esineistö oli miesten omistamia.
– Se oli erikoista. Eihän siinä ollut mitään järkeä, että taloissa olisi asunut vain miehiä, totesi Pellinen.
Arkeologi värväsikin useita metallinetsintäryhmiä haravoimaan rautakautisia asuinalueita metallinpaljastimillaan. Ja tulosta tuli.
– Etsintöjen aikana löysimme lisää rautakautisen asutuksen merkkejä, ja myös naisten koruja ja muuta esineistöä.
Vehmaan harvoista arkeologisista kaivauksistakin yksi merkittävimpiä on nimenomaan rautakautinen, Piiloisten Mastovuorella sijaitseva hautapaikka.
– Voisi sanoa, että rautakautta on Vehmaalla etsitty oikein urakalla – ja löytöjäkin on siis tehty useita, totesi Pellinen.
Monet nykykylät perustuvat rautakautisiin
Koska rautakausi oli merkittävässä roolissa asutuksen vakiintumisessa, on luonnollista, että monet Vehmaan nykyisetkin kylät ovat rautakauden peruja.
– Etenkin Kirkonkylän ja Vinkkilän välisellä alueella oli oikea keskittymä rauta-aikaisia kyliä, kertoi Pellinen.
Valtaosa Vehmaan asuttaneista ihmisistä tuli alueelle mereltä.
– Keskiaikainen uudisasutus on jo – ainakin osittain – tullut maateitä pitkin, sitä ennen Vehmaalle tultiin pääasiassa vesiteitse, kertoi Pellinen.
Vehmaan historiaa käsitellään Vakkaopiston neliosaisessa luentosarjassa. Seuraava luento pidetään 22. lokakuuta, ja se käsittelee Vehmaan maatalouden kehittymistä 1700-luvulta lähtien.
Marko Vuosjoki
