Raision Karjalaseura täyttää pian 60 vuotta ja sen kunniaksi järjestetään isot juhlat jäsenistölle 27. lokakuuta. Juhlavuoden kunniaksi Raision kotiseutuaktiivi Altti Koivisto on kirjoittanut kirjan: Koti Raisiossa, juuret Karjalassa – Raision Karjalaseura ry. 1959–2019.
RAISIO. Raisioon muutti sotien jälkeen noin 420 karjalaista, joista yli 300 tuli Kuolemajärveltä. Karjalaiset yritettiin sijoittaa muualle Suomeen kunnittain, jopa kylittäin. Raisiossakin sijoituksia tehtiin järjestelmällisesti, esimerkiksi Mahittulan alueelle muutti noin 70 Pihkalan kylän asukasta. Eniten karjalaisia muutti Hintsaan, johon nousi huomattava määrä samanlaisia klubiaskin kylkeen tehtyjen piirustusten mukaisia taloja.
Ensi kerran karjalaiset saapuivat Raisioon talvisodan aikana. Silloin heidän ensimmäinen sijoituspaikkansa oli Raision seuratalo, josta heidät sitten edelleen sijoitettiin muihin raisiolaisiin taloihin. Suurin osa karjalaisista palasi takaisin kotikonnuilleen jatkosodan etenemisvaiheessa, kunnes uusi muuttovirta alkoi sotaonnen kääntyessä.
Raision Karjalaseura perustettiin myöhemmin kuin moni muu Karjalaseura. Vuonna 1959 asutustoiminta ja taloudelliset kysymykset oltiin saatu jo ratkaistua, joten seuran tehtävä oli toimia karjalaisten henkisenä yhdyssiteenä. Ja sama tehtävä sillä on edelleenkin.
60-vuotishistoriikki on valmis
Raisiolainen kotiseutuaktiivi Altti Koivisto on kirjoittanut juuri ilmestyneen Koti Raisiossa, juuret Karjalassa – Raision Karjalaseura ry. 1959–2019 –kirjan. Hänen kynästään on lähtöisin myös seuran 50-vuotishistoriikki. Nyt edelliseen historiikkiin on lisätty seuraavat 10 vuotta ja samalla myös ensimmäiset 50 vuotta on taitettu uuteen ulkoasuun.
Koivistolla itsellään ei ole omia juuria Karjalassa, vaan kiinnostus aiheeseen heräsi kotiseutuhistoriaa tutkimalla.
– Minulla on lapsuudesta kyllä hyvinkin vahva muistikuva minun ja siskoni hoitotädistä Lahjasta, joka oli siirtokarjalainen. Hän puhui usein Karjalasta, Koivisto muistelee.
Monenlaisia matkoja
Vaikka pääsääntöisesti ihmiset yritettiin sijoittaa kylittäin niin, että elämä voisi jatkua samojen ihmisten kanssa siitä, mihin se Karjalassa jäi, eivät kaikki kuitenkaan löytäneet paikkaansa heti. Raision Karjalaseuran puheenjohtaja Anneli Minks syntyi Kanta-Suomen puolella ja muutti lapsena monta kertaa. Hänen äitinsä muutti Kuolemajärveltä Sauvoon, sieltä Naantaliin, sitten Uukuniemelle, josta Minksin isä oli kotoisin. Kun Minks sitten päätyi Raisioon, hän tavallaan palasi juurilleen omiensa joukkoon.
Varapuheenjohtaja Risto Nikkonen taas syntyi Tampereella.
– Isä pääsi töihin Raision tehtaille ja sitten muu perhe muutti vähän ajan kuluttua perässä tänne. Isäni on syntynyt Hiitokassa ja äiti Kuolemajärvellä. Naimisiin mentyään he asettuivat Viipuriin, Nikkonen kertoo.
Myös Nikkosen puolison sukujuuret ovat Karjalasta.
– Appiukkoni on lähes 100-vuotias ja meidän seuran vanhin jäsen. Kävimme hänen kanssaan tänä kesänä hänen kotiseudullaan Sakkolassa. Se oli aika kova temppu invataksin kanssa. Ensi kesänä sitten uusi reissu, Nikkonen hymyilee.
Nykyisistä hallituslaisista enää kukaan ei ole asunut Karjalassa.
– Meillä on kyllä jäsenistössä useita Karjalassa asuneita, mutta hallituksessa on tapahtunut jo selkeä sukupolvenvaihdos, puheenjohtaja kertoo.
– Uusia jäseniä otetaan mielellään mukaan. Meillä alkaa nuorimmatkin olla jo kuusikymppisiä. Raisiossa asuu paljon ihmisiä, joilla on karjalaiset juuret. He tulevat usein markkinoilla ja tapahtumissa juttelemaan, mutta eivät ole liittyneet yhdistykseen. Nyt meillä on hiukan alle sata jäsentä, Minks sanoo. Parhaimmillaan jäsenmäärä on ollut 70-luvulla, jolloin joukossa oli yli 250 jäsentä.
Kyykästä kielikerhoon
Raision Karjalaseura on voittanut aikoinaan Suomen mestaruuksia kyykässä ja pyörittänyt aktiivista teatteritoimintaa. Nykyisin tarinaillat ovat seuran suosituin toimintamuoto. Lisäksi pidetään karjalan kielen kerhoa, käsityöpiiriä ja lukupiiriä, jossa luetaan karjalaista kirjallisuutta.
60-vuotisjuhlia vietetään Raision seurakuntatalolla 27. lokakuuta kello 13. Ohjelmassa on muun muassa juhlapuheita, lauluja ja runonlausuntaa.
– Ja karjalaiseen tapaan on tietysti ruokatarjoilu ennen kaikkea, puheenjohtaja hymyilee.
Hyvä ruoka ja vieraanvaraisuus ovat karjalaisuuden kulmakiviä.
– Niin ja eloisuus! On sanottukin, että karjalaiset olivat Suomessa juuri se porukka, jolla oli eloisuutensa vuoksi parhaat mahdollisuudet kotiutua ja selvitä muutosta. Jos varsinais-suomalaiset olisi lähetetty kotiseudultaan rakentamaan uutta elämää eri puolille Suomea, ei lopputulos olisi varmastikaan yhtä hyvä, Altti Koivisto tuumaa.
Janica Vilen
