Ihme ja Kumma ry:n Jorma Nurminen ja Armi Julkunen puolustavat ahkeralla toiminnallaan oikeutta yhdenvertaiseen työllistymiseen kohderyhmänään erityisnuoret sekä erityistarpeiset nuoret.
TYÖLLISYYS. Turun Lounatuulet Yhteisötaloon valmistuu parhaillaan Ihme ja Kumma -leipomokahvila, jota alkuun tulee pyörittämään seitsemän kehitysvammaista nuorta apuohjaajineen. Työhakemuksia on Ihme ja Kumma Turku ry:lle tullut noin 50 kappaletta ja sen lisäksi puhelinlinjat ovat olleet kuumina kiinnostuksesta.
– Pääosa hakijoista on naapurikaupungeista kuten esimerkiksi Kaarinasta, Naantalista, Paimiosta ja Raisiosta. Olisin työllistänyt vaikka kaikki heti ja nyt, mutta se ei ollut mahdollista näillä resursseilla, Ihme ja Kumma ry:n Jorma Nurminen kertoo.
Matalan kynnyksen työllistäjänä Ihme ja Kumman tavoitteena on tarjota ensimmäinen työpaikka osatyökykyisille kehitysvammaisille. Lisää työpaikkoja on luvassa, kunhan kahvilan toiminta saadaan käyntiin.
– Useammassa vuorossa toimiminen jatkossa tarkoittaa tarvetta useammalle tekijälle. Lisäksi joskus voi käydä niin, että joku valituista työntekijöistä lopettaa syystä tai toisesta. Syynä voi olla esimerkiksi opiskelupaikan vastaanottaminen, Nurminen sanoo.
Monet heille töihin valitut nuoret ovat todella ensimmäistä kertaa työelämässä.
– Työhakemukset myötäilivät melko samantyylistä kaavaa, suurimpana toiveena oli ”kunhan jonkin työpaikan saisi”. Se on todellinen ongelma, että kehitysvammaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa: Mahdollisuuksia ei työhön ja sen tarjoamaan kokemukseen ole juuri tarjolla, vaikka kuinka tekijältä löytyisi koulutusta ja ammattiin tarvittavia tietotaitoja, Nurminen toteaa.
– Työpaikan saaminen on elämän mullistava kokemus. Se on nuoresta hieno tunne, kun ensimmäinen tili tulee, puhumattakaan yhteisöllisyydestä, jonka voi työyhteisössä kokea, lisää Nurminen.
Avajaiset lokakuussa
Nurmisen mukaan toimintaa aloitellaan pikkuhiljaa ja avajaiset on suunniteltu pidettäväksi 24. lokakuuta.
– 180-neliöiseen tilaan tulee 25 asiakaspaikkaa. Nuoret työntekijämme ovat käyneet maalaamassa paikkoja kuntoon niin, että tilat ovat heidän näköisensä ja viihtyisät.
– Saimme lahjoituksena leipomotarvikkeet naantalilaiselta Kotileipomo Lottaa ja Cafe Akselia pitävältä Eija Lehtimäeltä. Haussa on vielä uuni ja muutama iso vatkain, jatkaa Nurminen.
Yhdistyksen taustalla ovat samat henkilöt, jotka perustivat Ihme ja Kumma -kaupunkiolohuoneen Saloon syyskuussa 2015.
– Salossa Ihme ja Kumma -kahvilan piti olla kolmen kuukauden projekti, jonka avulla oli tarkoitus tutustuttaa vaikeasti työllistyviä nuoria työelämään perustamani musiikkiyhdistyksen, Salon Vaijereiden, kautta. Siitä se sitten lähti käyntiin, Nurminen sanoo.
– Toiminnan jatkoksi perustettiin vuonna 2016 Ihme ja Kumma Tuki ry, joka on yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhdistys. Turkuun laajenemisen myötä olemme perustaneet oman yhdistyksen tänne, Nurmisen ohella alusta alkaen mukana toiminnassa ollut Armi Julkunen toteaa.
Yhteistyötahot haussa
Aktiivit koittavat löytää sponsoreita ja tukea toiminnalle.
– Meillä on kyllä näyttöä toimintamme vaikutuksista. Esimerkiksi kausina 2018–2019 työllistimme Salossa 11 henkilöä, joista 5 löysi pian opiskelupaikan tai töitä muualta. Ensimmäinen työpaikka on todella tärkeä ponnahduslauta! huomauttavat Julkunen ja Nurminen.
He näkevät Lounatuulet Yhteisötalon hienona mahdollisuutena verkostoitua muiden toimijoiden kanssa.
– Turun seudun Kehitysvammaisten Tuki ry:n ylläpitämä Kohtaamispaikka Tärsky avasi juuri uudet tilat yhteisötalon katutasoon eli meidän seinänaapuriksemme. Mielestämme toimintamme tukevat hienosti toisiaan, Tärsky vapaa-ajan puolella ja me työllistämispuolella.
Houkuttelevien leipomoherkkujen lisäksi Ihme ja Kumma pyrkii pitämään huolta kävijöidensä kulttuurinnälästä.
– Salossa meillä on ollut 40 kuukausittain vaihtuvaa näyttelyä. Mukana on ollut töitä sekä harrastaja- että ammattimaalareilta. Viime vuonna suurin osa heistä oli erityistaiteilijoita. Voisimme laittaa tännekin teoksia esille, jospa se innostaisi ja kannustaisi uusiakin tekijöitä kokeilemaan taideharrastusta, Julkunen kertoo.
Katariina Mäkinen-Önsoy
