SEURAKUNTA. Naantalin kirkon vastikään tervattu katto kiiltelee kilpaa auringon kanssa. Tervan tuoksu leijuu vanhan kaupungin yllä. Valtaisan paanukaton tervaaminen vaatii erityistä ammattitaitoa.
– Seurakuntayhtymä kilpailuttaa tervaajan. Mutta ei ole kovin montaa, jotka pystyisivät sen tekemään, sillä meidän tarvitsee saada tervaus valmiiksi nopeasti. Yhden miehen firmat eivät pysty siihen. Naantalin kirkko on niin kysytty ja käytetty, toteaa Naantalin seurakuntayhtymän talousjohtaja Jorma Koivula.
Urakoitsijana toimii kokenut Uudenkaarlepyyn rakennus ja paanukatto. Vastaava työnjohtaja Tom Nylund kertoo, että katto tervataan vain kertaalleen, koska käytössä on uusi menetelmä. Rakennuttamisesta ja valvonnasta vastaa naantalilainen insinööritoimisto Jouko Sjöberg, jolla on vaikuttava kokemus myös paanukaton tervauksesta.
– Onhan se tietysti aika vaativa urakka, Naantalissa kun on todennäköisesti Suomen suurin paanukattokirkko. Siinä on noin 3000 neliötä tervattavaa pintaa, Tom Nylund sanoo.
Tekijät harvassa
Suomessa ei ole montaakaan yritystä, jotka tekisivät vastaavia urakoita. Naantalin kirkon katossa on sekä haapa- että mäntypaanua. Pohjoispuoli ja tornin katot ovat haapaa, muut katon osat mäntyä.
Nylynd toteaa, että on ohjeita, joita Kirkkohallitus antaa, mutta tervaamisen oppii tekemällä. Suomessa on satoja tervattavia kirkkojen kattoja, jos kellotapulitkin lasketaan.
Nylund kertoo, että käytettävä hautaterva on kotimaista Saarijärvellä, Häkkilän kylässä tehtyä. Paikallinen yrittäjä on ainoita, joka tervaa yhä valmistaa.
Talousjohtaja Koivula tietää, että Naantalin katto on tervattava 6–10 vuoden välein, jotta se pysyy hyvässä kunnossa. Pohjoislappeet tervataan kymmenen vuoden välein. Etelä- ja länsipuolella taas auringonvalo tuppaa vaikuttamaan niin, että paanut olisi hyvä pinnoittaa joka kuudes vuosi.
Kokonaisuudessaan tervaus maksaa vajaat 100 000 euroa. Hyvin hoidettu paanukate kestää jopa 80–100 vuotta.
– Kyllä se nopeasti muuttuu taas, kun aurinko paahtaa. 3–4 vuoden kuluttua katto on lakannut kiiltelemästä, Koivula naurahtaa.
Minna Saarinen
