Seurantaa ja tutkimuksia kipsipilottialueella, Liedon Savijoella jatkaa SAVE2-hanke. Kipsin vaikutuksen kestoa arvioidaan vedenlaatua seuraamalla.
YMPÄRISTÖ. Ympäristöministeriö käynnisti 11. maaliskuuta vesiensuojelun tehostamisohjelman, jossa tavoitellaan mahdollisimman suurta vaikutusta vesien tilan paranemiseen. Toimenpiteissä vähennetään ravinteiden päätymistä vesistöön esimerkiksi tehostamalla maatalouden vesiensuojelua kuitulietteillä, rakennekalkilla ja kipsillä.
Ohjelma perustuu eduskunnan budjettiriihessä linjaamaan rahoitukseen vesiensuojelun tehostamiseksi, joka kattaa 45 miljoonaa euroa vuosille 2019–2021. Tämän vuoden osuus koko summasta on 15 miljoonaa euroa.
Hankkeessa, joka jatkuu nyt nimellä SAVE2, tutkitaan juuri peltojen kipsikäsittelyä maatalouden vesiensuojelukeinona. Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen avasi hankkeen toimintaa Turun yliopistolla 11. maaliskuuta järjestetyssä Saaristomeri-seminaarissa:
– SAVE-hanke tutki kipsin laajamittaisen levittämisen logistisia mahdollisuuksia, viljelijöiden suhtautumista, sekä sen vaikutuksia maaperään, kasveihin, fosforihuuhtoutumaan, pohjavesiin ja vesieliöstöön, Ollikainen kertoo.
Kipsin levitystä hallinnoi Varsinais-Suomen ELY-keskus, kun taas rakennekalkin ja kuitulietteiden käyttöä ympäristöministeriön T&K-hankkeet.
Fosfori- ja typpihuuhtoumat ongelmana
Vanhasen hallituksen tavoitteena oli vähentää kummankin ravinteen, fosforin ja typen, huuhtoumaa 30 prosenttia vuoden 2012 tasosta. Huuhtouman vähentämiseksi on Ollikaisen mukaan olemassa monta tapaa – huonompia ja parempia.
– Ajatellaanpa vaikka sellaista ratkaisua, että vähennetään peltoja viljelyksestä. Niillä lannoitustasoilla, jotka tämänhetkinen ympäristötuki sallii, peltoja pitäisi siirtää viljelyksestä pois 81 000 hehtaarin alalta, jotta typpitavoite täyttyy. Vastaava luku fosforitavoitteen täyttämiseksi on 78 000 hehtaaria, että fosforitavoite on saavutettu. Tämä tarkoittaisi kolmasosaa pelloista, joita oli kaiken kaikkiaan 240 000 hehtaaria vuonna 2012, Markku Ollikainen sanoo.
Entä mille tasolle kasvien lannoitus tulisi laskea, jotta tuo tavoite saavutetaan? Ollikainen toteaa, että haaste on todellinen: Kuinka saada erityisesti fosforikuormaa alas, kun ei edes lannoituksen lopettaminen ei siihen johda?
– Ympäristötuetut määrät ovat 120 kiloa vehnälle, 100 ohralle ja 240 tuorerehulle per hehtaari. Jotta typpitavoite täyttyisi, määriä pitäisi pienentää noin kolmanneksen. Fosforitavoitetta sen sijaan ei täyttäisi edes nolla kiloa lannoitetta, hän lisää.
Tiesitkö?
SAVE-hankkeen tietopaketissa on julkaistu paikallisten viljelijöiden kokemuksia peltojen kipsikäsittelystä. Liedossa ja Paimiossa, Savijoen valuma-alueella syksyllä 2016 toteutetussa kipsinlevityspilotissa oli mukana 55 viljelijää. Viljelijät tilasivat kipsin maatalouskaupan kautta. Valtaosa (80 % tiloista) hoiti levityksen urakoitsijan avulla, loput omalla kalustolla. Kipsikäsittelyn jälkeen pelloista kevytmuokattiin 58 % ja kynnettiin 33 %.
Yhdeksän kymmenestä viljelijästä arvioi, että kipsi käsittelyn eri vaiheet – toimitus, kipsin varastointi ja siirtely tilan sisällä ja levitys – sujuivat hyvin. Yli 70 % katsoi, että menetelmä oli sovitettavissa hyvin muiden peltotöiden lomaan. Yksit-täiset vaikeudet liittyivät peltojen kantavuuteen, puintien myöhästymiseen enna koidusta ja tuuliseen säähän. Laaja-mittaisen kokeilun onnistumiseen myötävaikutti syksyllä 2016 vallinnut kuiva ja poutainen sää. Viljelijöiden koke-muksia kerättiin kyselytutkimuksella ja yhteisissä tilai-suuksissa vuosina 2016–2017.
Kipsistä ratkaisu?
Professori Markku Ollikaisenjohtama SAVE-hanke on näyttänyt, että peltojen kipsikäsittely vähentää sekä liuenneen että maahiukkasiin sitoutuneen fosforin kulkeutumista pellolta vesistöihin.
– Kipsikäsittely myös vahvistaa fosforin luontaista kiinnittymistä maahiukkasten pinnoille lukitsematta sitä kuitenkaan tiukasti maahan. Näin ollen fosfori pysyy kasveille käyttökelpoisessa muodossa, hän selittää.
SAVEn kyselytutkimuksen mukaan peltojen kipsikäsittelystäjäi Varsinais-Suomen pilottiin vuosina 2016–2018 osallistuneille viljelijöille myönteinen kokemus. Maaperän parantumisesta kertoivat erityisesti kyntö- ja kevytmuokattuja peltoja viljelleet – noin kolmasosa heistä arveli kipsin vaikuttaneen myönteisesti maahan. Muutamat viljelijät kokivat kipsin parantaneen maaperää myös suorakylvöpelloilla.
– Yhdenkään viljelijän satomäärä ei laskenut mutta osalla nousi. Kipsillä ei todettu olevan negatiivisia vaikutuksia myöskään esimerkiksi kasvistoon, maanäytteisiin tai kaloihin. Näin ollen kipsi sopisi mielestämme täydentämään Suomen fosforipolitiikkaa, sanoo Ollikainen.
– Kaikki se olennainen, mitä on pystytty tähän saakka analysoimaan, sanoo, että kipsikäsittelyyn ei liity ongelmia. Ainoa asia, mistä tutkimukset ovat vielä kesken, on se, miten kipsi vaikuttaa maan mikrobistoon, jatkaa Ollikainen.
Aurajoen sivujokena virtaava Savijoki valittiin kipsipilotin kohteeksi, sillä sen valuma-alueella on runsaasti savimailla sijaitsevia peltoja. Joen pituus on noin 28 km ja koko joen valuma-alueen pinta-ala 130,50 km².
Katariina Mäkinen-Önsoy
