Juhlakokouksessa 3.1.2019 palattiin menneisiin vuosiin, aikaan jolloin kuntakokous toimi nykyisen kaupunginvaltuuston tapaan kunnan korkeimpana päättävänä elimenä.
KAARINA. Kaarinan valtuuston ensimmäisestä kokoontumisesta tuli 3. tammikuuta kuluneeksi sata vuotta. Kaarina-talossa järjestettiin viime viikon torstaina juhlakokous tuon merkittävän rajapyykin kunniaksi. Kokous todettiin päätösvaltaiseksi nimenhuudolla, jossa lueteltiin valtuuston kaikki puheenjohtajat mukaan luettuna istuva puheenjohtaja Jere Järvinen.
Juhlivalle valtuustolle tervehdyksensä Kaarina-Seurasta ja Kaarinan oppaista toi Ritva Mutanen.
– Kun kuntahallintoa valmisteltiin 150 vuotta sitten, se jakoi mielipiteitä hyvinkin vahvasti. Senaatti kuitenkin hylkäsi valitukset, jonka jälkeen vuoden 1869 helmikuussa Kaarina, silloinen Nummi, itsenäistyi omaksi kunnakseen, Aiemman kyläkeskustan mukainen nimi eli vielä pitkään kuntalaisten huulilla, vaikka historiasta tuttu Kaarina vakiintuikin kunnan nimeksi, Mutanen sanoo.
Sivistystä ja sotea
Kuntahallinnon alkuvuosien polttavat aiheet kuulostavat hyvin samankaltaisilta kuin tänäkin päivänä.
– Ennen kunnanvaltuustoa päättävänä elimenä toimi kuntakokous, joka määritti vuonna 1865 maaseutua koskevan kunnallisasetuksen. Kunnan tehtäviä olivat muun muassa yleisestä järjestyksestä huolehtiminen, petoeläinten torjunta, kansakoulujen ylläpito, terveyden- ja sairaanhoidon sekä vaivaishoidon järjestäminen. Eli hyvin pitkälti tehtävälista on sisältänyt sivistystä ja sotea, kuten tänä päivänä sanotaan, Mutanen toteaa.
Vuonna 1889 Kaarina perusti kunnalliskodin yhtenä ensimmäisistä kunnista Suomessa. Kunnalliskodiksi ostettiin Voivalan itätalon rustholli, nykyään Ylärinne ja Alarinne -nimillä tunnettu rakennus, joka toimi välillä myös kunnanvirastona.
Sekä maaseutua että kaupunkia koskeneen vuoden 1917 kunnallislain mukaisesti perustettiin valtuustoja kuntien päättäviksi elimiksi. Nykyiseen muotoonsa Kaarina alkoi kehittyä sen jälkeen kun Nummi liitettiin Turkuun ja Kuusisto Kaarinaan. Kaupunkimainen keskusta rakentui Paraisille vievän tien risteyksen seutumille 60–70-luvuilla.
Vuonna 1993 Kaarina julistettiin kaupungiksi. Piikkiön kunta liitettiin osaksi Kaarinan kaupunkia 1. tammikuuta 2009 alkaen.
Kaarinan pitäjän historiassa kerrotaan kuntakokouksista, joista ensimmäinen pidettiin Nummenmäellä, toinen kirkossa ja kolmannesta kokouksesta lähtien Nummen kansakoulun paikalla sijainneessa pitäjäntuvassa.
– Kylän miehet puivat aikoinaan yhteisiä asioita käräjäkivillä istuen. Yksi historiallinen käräjäpaikka löytyy Papinholmasta osoitteesta Käräjäkalliontie. Nyt kun Kaarina-talon edustan käräjäkivetkin ovat nyt palanneet tutulle paikalleen korjaustöiden päätyttyä, valtuusto voisi kokoontua kesällä niiden äärellä, Pyhän Katariinan patsaan valvovien silmien alla, Mutanen lisää.
Valtuustopuistoon istutetaan tammia
Juhlakokous päätti Valtuustopuistoksi nimetyn puiston perustamisesta Kaarinaan tänä vuonna. Valitulle alueelle on asukkaiden toimesta toivottu puistoalueen kohennusta. Lisäksi paikka on siinä mielessä otollinen, ettei sinne ole odotettavissa täydennysrakentamista.
– Puisto perustetaan nykyisen Mattelmäen puiston alueelle, keskusta-alueen eteläiseen osaan. Puistoon istutetaan noin sata puuta, jotka ovat pääasiassa tammia, viheraluepäällikkö Ossi Vesalainen kertoo.
Tammi on merkityksellinen puu vahvana, arvokkaana ja kookkaanna. Mytologiassa se tunnetaan maailman puuna, myöskin Kalevalassa.
– Lisäksi Suomen paksuin tammi on ollut luultavasti Piikkiön Lyydikkälän tammi, joka on yli tuhat vuotta vanha. Tänä päivänä siitä on jäljellä enää kanto. Nämä lähes sata uutta tammea ovat ikään kuin kunnianosoitus myös sille, jatkaa Vesalainen.
Tarkkaa aikataulua ei Valtuustopuiston valmistumiselle ei vielä ole.
– Suunnittelu käynnistetään samantien, todennäköisesti tämän kuun puolen välin jälkeen. Suunnitelma tuodaan keväällä valtuustokäsittelyyn ja rakentamistyöt pyritään aloittamaan toukokuussa. Mikäli sopivaa taimimateriaalia löytyy, myös istutustöitä voidaan tehdä jo keväällä, muussa tapauksessa se jää syksylle, Vesalainen sanoo.
Katariina Mäkinen-Önsoy
