KOLUMNI. Viime viikolla ilmestynyttä IPCC:n ilmastoraporttia on luonnehdittu ”ihmiskunnan historian tärkeimmäksi asiakirjaksi”. Raportin julkaisun jälkeen media tarjosi meille sekä keppiä että porkkanaa: ”Tulossa on merkittäviä muutoksia, mutta kyllä me tästä selviämme!” Erilaisia pelastussuunnitelmia esittelivät jopa kaupallisten radioiden aamujuontajat. Viimeistään tästä me kaikki tajusimme, että tilanne on vakava.
Esiin nousi kysymys siitä, kuka on vastuussa ilmastonmuutoksen aiheuttamista katastrofeista? Yksittäiset ihmisetkö? Minunko olisi pelastettava maailma? Ei vetele! Se on vallanpitäjien hommaa. Politiikka koki arvottoman arvonnousun. Maapallon tärkeimmistä päätöksistä ovat vastuussa poliitikot ja vallanpitäjät, ei yksittäiset kansalaiset. Ja joku vielä sanoo ettei poliitikkoja arvosteta.
Otetaan avuksi pohdintaan historioitsija Yuval Noah Harari, joka tärkeässä teoksessaan
Homo Deus – Huomisen lyhyt historia pohtii juuri näitä samoja kysymyksiä. Tehtävänasettelu on selvä: maailma pelastuu demokraattisen päätöksenteon prosessissa poliitikkojen päätöksillä.
Tällä hetkellä koko maailmaa hallitsee liberaalidemokratia. Mihin tämä aatesuunta perustuu, joka on voimassa kaikkialla, Pohjois-Koreaa ja Saudi-Arabiaa ja muutamaa muuta mustaa pistettä lukuun ottamatta?
Vapauteen. Vapauteen, yhdenvertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, kun asiaa täsmennetään. Sinä olet siis kaiken keskiössä: vapaa, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yksilö. Sinä päätät, mitä kulutat ja ketä äänestät. Valta on sinulla.
Luovuttaisitko sinä tämän vallan ihmiselle, joka aikoo rajoittaa vapauttasi, kyseenalaistaa yhdenvertaisuutesi ja kohdella sinua epäoikeudenmukaisesti? Arvaan vastauksen: todennäköisesti et. Sen sijaan annat vallan iloisena poliitikolle, joka julistaa että sinä voit jatkossakin elää kuten ennekin, ”vaikka kaikki eivät ehkä voi.”
Kun olet käyttänyt valtaasi, niin vaalien jälkeen uudet vallanpitäjät kokoontuvat analysoimaan lopputulosta. Kaikki hehkuttavat talouden kasvun merkitystä. Ilman talouskasvua poliitikoilla ei olisi jaettavaa ja demokratia natisisi liitoksissaan. Uusi pääministeri toteaa, että ”kyllä me tästä selviämme” ja me huokaisemme helpotuksesta. Siinä samassa unohtuu kokonaan, että me emme puhu oikeista asioista emmekä halua puhua totta.
Voiko 10 miljardilla maailmankansalaisella olla tulevaisuudessa Suomen elintaso? Entä jos digitalisaatio tekee puolet heistä kansalaispalkkaa nauttiviksi ”vapaamatkustajiksi”, joiden ainoa tehtävä on kuluttaa? Onko se reilua ja kenen kannalta?
Voiko talous kasvaa ikuisesti? Ellei, niin mitä seuraa? Seuraa lama, työttömyys ja kurjuus, hyvinvointiyhteiskunnan alasajo. Seuraa eriarvoisuutta, vapauksien riistoa, pahimmillaan väkivaltaa.
Edellä kuvattu noidankehä ahdistaa varsinkin meitä korkean elintasomaan kansalaisia, suomalaisia. Onko se meidän tehtävämme, tämä maailman pelastaminen? Olemmeko me esimerkki muille?
Tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, oletko sinä valmis ottamaan vastuun ja katsomaan totuutta silmiin. Ilmastonmuutos on totta Raisiossa, Naantalissa kuin myös maailmalla. Demokratialla ja yhteistyöllä voimme ratkaista jopa ilmastonmuutoksen tuomat haasteet ihmiselle.
Janne Laulumaa, sd.
Raision kaupunginvaltuuston pj.
