Pikkulapsena perheensä kanssa Maskusta Naantaliin muuttanut Piia Pentti kysyy väitöskirjassaan paikallisten, entisten tai nykyisten, muistitietoa: Mikä on tehnyt Naantalista sen kaupungin, joka se on tänä päivänä?
NAANTALI. Suurimman osan elämästään Naantalissa asunut Turun yliopiston tohtorikoulutettava Piia Pentti valmistelee parhaillaan väitöskirjaa entisten ja nykyisten naantalilaisten kotiseutukokemuksista.
– Kartoitan väitöskirjassani ihmisten omakohtaisia käsityksiä siitä, mikä on ominaista Naantalille, joka kattaa Kanta-Naantalin lisäksi Merimaskun, Rymättylän, Velkuan ja Livonsaaren kuntaliitosalueet. Näkökulmia on aivan yhtä monta kuin on kotiseutuidentiteettejä ja kokemuksiakin, ja kaikki ovat äärimmäisen arvokkaita, Pentti toteaa.
Väitöskirjatutkija ottaa tekstejä vastaan 30. syyskuuta mennessä sähköisesti osoitteeseen piia.s.pentti@utu.fi tai paperiversiona postitse Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma / Kulttuuriperinnön tutkimus, Piia Pentti, PL 124, 28101 PORI.
– Tähän mennessä minulle on tullut kymmenkunta tekstiä, joista jokaisen olen lukenut läpi. Analysoinnin aika on sitten syksyllä. Jokainen vastaus on tärkeä, joten lyhytkin kertomus kannattaa lähettää. Tutkijana käsittelen kirjoittajien tiedot luottamuksellisesti niin, että yksittäiset muistelijat eivät ole tunnistettavissa valmiissa tutkimuksessa, Pentti kertoo.
Rohkaisua muisteloihin
Piia Pentti on myös vieraillut paikallisten kotiseutuyhdistysten kokouksissa kertomassa tutkimusaiheestaan ja keskustelemassa ihmisten kanssa.
– Usein huomaa, että muistelijat vähättelevät tarinoitaan pitäen niitä merkityksettöminä. Jo lyhyenkin hetken rupattelutuokion jälkeen kuitenkin väitöskirjaa kartuttavaa materiaalia on kerääntynyt vaikka kuinka paljon, hän hymyilee.
Tutkija on myös valmis keräämään muistitietoa haastattelemalla nykyisiä ja entisiä naantalilaisia.
– Jos syystä tai toisesta kirjoittaminen ei suju, voin lähteä nauhurini kanssa paikan päälle haastattelemaan, hän lisää.
Lisäksi Naantalin opiston Naantali 575 vuotta -teemaiseen syksyn opetusohjelmaan on suunnitteilla luentosarja Millainen on sinun Naantalisi? -tutkimusaiheeseen liittyen.
Sydämeltään naantalilainen
Nykyään Turussa asuva maskulaissyntyinen Pentti sanoo olevansa identiteetiltään vahvasti naantalilainen.
– Voin sanoa olevani melko syvällä Naantalissa, koska vartuin ja kävin kouluni täällä. Olen ehtinyt työskennellä hetken myös Naantalin kaupungissa, 17 vuoden ajan Naantalissa viihtynyt Pentti toteaa.
– Naantaliin palaa aina mielellään. Vanhakaupunki on sellainen paikka, jota tulee esiteltyä aina muualta tänne matkanneille sukulaisille, ystäville ja muille tutuille, jatkaa Pentti iloisena.
Idea väitöskirja-aiheeksi lähti Pentin mukaan juuri kotiseuturakkaudesta sekä mielenkiintoisista kohtaamisista ulkomailla, etenkin Keski-Euroopassa.
– Opiskeluaikoina matkustellessani törmäsin useampaan otteeseen kiintoisaan ilmiöön: Naantali tunnetaan hyvin eritoten Euroopan saksankielisillä alueilla. Tunnettuudeltaan Naantali on siis kokoaan suurempi kaupunki, Pentti sanoo.
Koettua historiakulttuuria kartoittamassa
Kulttuuripolitiikan gradupalkinnon vuonna 2016 valmistuneesta pro gradu -tutkielmastaan Menneisyyden tulkinnasta nykyisyyden rakennusaineeksi – Naantalin kaupungin historiakulttuurin tarkastelua yhden paikallishistorian kautta saanut Pentti laajentaa valmisteilla olevassa väitöskirjassaan käsityksiä kotikaupungistaan.
– Siinä missä graduni käsitteli Naantalin virallista historiaa, väitöskirjani tavoitteena on laajentaa käsityksiä kaupungista muistitiedon avulla. Tarkoituksenani on myös vahvistaa naantalilaista identiteettiä arkisen mikrohistorian tasolla, hän kertoo.
Pentti näkee, että Naantali ja naantalilaisuus ovat muuttuneet historian saatossa, mutta kaupungin harjoittama ulospäin näkyvä historiakulttuuri pysynyt ennallaan.
– Gradun tutkimusaineistona käyttämäni vuosina 1959–1976 ilmestynyt Naantalin historia muodostaa tutun ytimen, jonka ympärille kaupungin julkinen historiakulttuuri rakentuu. Keskiaikainen kaupunkistatus, birgittalaisluostari ja kylpyläturismi ovat tuoneet kaupungille leiman, joka nojaa menneisyyteen. Sen sijaan esimerkiksi lähihistoriaan kuuluva teollistumisen ajanjakso on tietoisesti unohdettu tai unohtunut. Lähes 50 vuotta muuttumattomina pysyneet historiakäsitykset ovat johtaneet kaupungin sisäisiin autostereotypioihin ja vuodesta toiseen samankaltaisina toistetut kulttuurituotteet ovat kohonneet paikkakunnalla jo itsestäänselvyyksiksi, hän punnitsee.
Paikallisidentiteettien kirjo esiin
Tutkija uskoo, että väitöskirjasta on hyötyä asukkaiden lisäksi myös kaupungin viranhaltijoille ja päätöksentekijöille.
– Viranhaltijoihin ja päätöksentekijöihin kohdistuva paine on valtava: Samalla kun kulttuuripolitiikkaa on viety tulostavoitteelliseen suuntaan, pitäisi luoda kaupungille imagoa ja paikallista identiteettiä. Ensimmäisessä on onnistuttu, mutta toinen on jäänyt mielestäni vähemmälle huomiolle. Työtä ei ainakaan helpota se, että kaupungin sisällä on niin monta identiteettiä, joista vain osa on muodostunut kuntaliitosten myötä, Pentti miettii.
Katariina Mäkinen-Önsoy
