KOLUMNI. Asenne ratkaisee. Nuo tunnetut sanat kuulee melko usein, ja hyvä niin. Vaikean keskellä on todennäköisesti ainakin hiukan helpompi kestää, jos pystyy suhtautumaan tulevaan ennemmin positiivisesti kuin negatiivisesti. On suuri voimavara kyetä näkemään, että tulevaisuudessa voi tulla vastaan valoa, vaikka ei sitä nyt kykenekään näkemään. Joudumme kohtaamaan elämässämme asioita, jotka eivät ole meille juurikaan tai lainkaan mieluisia, mutta joita emme silti pysty välttämään. Kaikki ei ole huippukivaa, vaan ainoastaan tavallisen kivaa ja mukavaa tai joskus jopa tylsää. Tuollaisissa tilanteissa tai tekemisissä asenne ja sen merkitys punnitaan.
Pelkkä positiivinen asenne ei ole useinkaan kaikkein tärkeintä, vaan avoin asenne. Aina emme ehkä jaksa olla nimenomaan positiivisesti suhtautuvia, mutta usein pelkkä avoin asenne riittää ja vie paljoon hyvään. Kun suhtautuu avoimesti eli esimerkiksi antaa mahdollisuuden sille, että jokin voi kenties olla hyvää, parempaa kun osaisi ajatella, voi saada paljon. Avoin asenne mahdollistaa sen, että voimme kyetä näkemään itsestämme tylsältä tuntuvan asian vähemmän tylsältä tai voimme innostua asiasta, joka ei ensi alkuun tunnu innostavan paljoakaan. Avoin asenne auttaa myös paljon kanssakäymisessä toisten kanssa.
Samalla kun kehun sitä, miten paljon voimme omalla asenteellamme vaikuttaa siihen, miltä asiat vaikuttavat, on hyvä muistaa, että mikään ongelmien poistaja pelkkä asenne ei ole. Jos elämässä törmää esimerkiksi kerta toisensa jälkeen pettymyksiin, kun kaatuu yhä uudelleen, ei ole helppo nousta vain asenteen avulla. Jos vaikkapa vaikea ja raskas taloudellinen tilanne tuntuu jäädyttävän mahdollisuuksia ja jopa eristää ihmistä, voi olla loukkaavaa kuulla jonkun sanovan, että hei, asenne ratkaisee. Vaikeuksien, väsymyksen ja epätoivoisen olon keskellä tulee olla oikeus sanoa, että en meinaa jaksaa. Nyt on vaikeaa. Tarvitsen tukea.
Tuen tarve ei ole asennekysymys. Pyrkimys nähdä valo voi auttaa suuresti jaksamaan ja siihen on hyvä kannustaa, mutta myös konkreettista tukea tarvitaan.
Annukka Lindberg
Naantalin seurakuntapastori