Amerikkalainen jalkapallo on lajina Suomessa kasvussa. Raisiolaisseura West Coast Phoenix pelaa naisten ykkösdivarissa, jossa se sijoittui viime vuonna hopealle. Millainen laji naisten jenkkifutis oikeastaan on?
HARRASTUKSET. Metsämäessä sijaitsevalla Macron-areenalla on sunnuntaina käynnissä tyttöjen jenkkifutistreenit. Vastuuvalmentaja Minttu-Miina Harjula vetää kouralliselle tyttöjä askellus-, kopittelu- ja pallonkäsittelyharjoituksia. Harjula pelaa naisten joukkueessa running backin, eli keskushyökkääjän paikkaa.
Kopitteluharjoituksessa yksi heittää palloa takaoikealta juoksevalle joukkuekaverille. Soikiopallon koppaaminen vauhdista ei näytä kovin helpolta, mutta siinä tunnutaan onnistuvan yllättävän usein. Tätä vedetään nopealla temmolla joitakin kierroksia, sitten pidetään lyhyt vesitauko. Naurua ja hymyjä.
West Coast Phoenixin alle 18-vuotiaiden tyttöjoukkue on tällä hetkellä Suomen ainoa lajiaan. Se treenaa kahdesti viikossa tunnin kerrallaan.
– Helsingissä yritetään koota omaa joukkuetta. Jos se ei onnistu, kootaan ehkä koko maasta yksi joukkue maaotteluita varten, kertoo kentän laidalla treeniä seuraava Ronja Sulin. Sulin on naisten joukkueen pelinrakentaja, quarterback.
Kysyn Harjulalta ja Sulinilta mikä heitä lajissa eniten viehättää. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: joukkue. Joukkuehenki on kaikki kaikessa. Sen lisäksi viehättää lajin monipuolisuus.
– Joukkueessa on tarvetta kaikenlaisille pelaajille, pelkkä pallonkäsittelytaito tai nopeus eivät ole ratkaisevassa roolissa, sanoo Sulin.
– Meillä on seurassa ikähaitari yhdeksänvuotiaasta reiluun nelikymppiseen ja pelaajat voivat olla kaiken kokoisia, vielä ei ole tullut mukaan harrastajaa, jolle ei olisi sopivaa roolia löytynyt, Harjula komppaa.
Amerikkalainen jalkapallo voi näyttää ulkopuolisesta hurjalta lajilta, mutta se on oikeastaan hyvin strateginen peli.
– Se on kuin shakkia kontaktimuodossa: Kaikki, mitä kentällä tapahtuu, jokainen hyökkäys- ja blokkauskuvio, on suunniteltua. Loukkaantumisia ei tapahdu läheskään niin usein kuin monet luulevat. Jääkiekkoon tai ratsastukseen verrattuna vahinkoja sattuu selvästi vähemmän. Lisäksi tämä on edullinen harrastus, sisäurheiluvälineet ja nappikset riittävät pitkälle, sillä pelivarusteet saa seuralta, naiset kertovat.
West Coast Phoenixin naisjoukkue treenaa Macron-areenan lisäksi Raision lukiolla sekä Maskussa Taponkedon urheiluhallilla. Tänä vuonna tavoitteena on kirkastaa viime vuotiasta hopeamitalia ja kasvattaa joukkueen kokoa.
Alle 18-vuotiaiden tyttöjen ryhmä harjoittelee kahdesti viikossa, naisilla on neljät treenit.
– Ei kaikissa treeneissä tarvitse käydä. Meillä on perheellisiä ja vuorotyöläisiä ja välillä treenien kentänlaita muistuttaa lapsiparkkia. Kannattaa tulla kokeilemaan, vaikka epäilisikin omaa ehtimistään, sanoo juuri treenejä seuraamaan saapunut Annukka Kainulainen, joka hänkin on keskushyökkääjä.
Lajista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä West Coast Phoenixin nettisivujen lomakkeella.
Tammi–helmikuun vaihteessa seura myös järjestää kaksi avointa treeniviikkoa. Niiden aikana kaikki uteliaat ovat tervetulleita tutustumaan lajiin.
Kai Saarto
