MIELIPIDE. Nykyinen Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistapa tarvitsee suunnitellun mukaisen maakuntamallin hallituksen ohjelman mukaisesti. Kustannukset nousevat hallitsemattomasti ja tuottavuus laskee nykyisessä mallissa uhkaavasti. Sosiaalipalvelujen tuottavuus on laskenut 2000-luvulla 10 % ja terveyspalvelujen 20 %. Terveydenhuoltomenot ovat samalla kaksinkertaistuneet.
Väestön ikääntymisen myötä paine sote-menojen kasvulle on noussut huomattavasti 2000-luvulla. Vuosina 2005–2013 menojen kasvu on ollut merkittävästi BKT:n kasvua nopeampaa (5,1 % vs. 2,7 %). Terveydenhuoltomenojen 4,4 miljardin euron kasvusta vuosina 2005–2013 julkisen terveydenhuollon palvelujen osuus on 81 %. Samaan aikaan julkisten palvelujen käyntimäärät ovat vähentyneet.
Tämä osoittaa sen, että sairaanhoitopiirien luottamusjohdossa on liikaa poliittisin perustein valittuja henkilöitä. Valinnat pitäisi tehdä osaamisen ja ammattitaidon perusteella. Toivottavasti tuleva maakuntamalli tuo myös tähän tarvittavan muutoksen.
Suomalainen hoito ja hoiva on laadultaan huippua, mutta muuten nykyjärjestelmää ei kannata kiitellä. Se ei ole pystynyt vastaamaan tarpeisiin, ja tarve muutokselle on suuri. Useissa tutkimuksissa todetaan, että monituottajamalli ja asiakkaan valinnanvapaus ovat keskeisimpiä keinoja järjestelmän innovatiivisen kehittämisen edistämiseksi. Rahan on tultava myös julkisille palveluntuottajille vain tuloksesta. Muuten kansantalous ei kestä. Hyvä tulos on laadukas, kustannustehokas ja asiakaslähtöinen palvelu. Tätä kaikkea yksityinen sektori on tarjonnut tähänkin asti.
Vuonna 2015 kuntien sote-palvelumenot olivat 18,5 miljardia euroa. Ministeriön omien laskelmien mukaan tämän luonnoksen mukaisella lailla valinnanvapausmarkkinoiden kooksi muodostuisi 5,75 miljardia euroa. Tämä on noin kolmannes kaikista sote-menoista. Yli puolessa näistäkin palveluista tuottaja olisi edelleen julkinen. Yksityiset tuottajat eivät siis täytä koko markkinaa. Maakunnan oma palveluntuotanto kilpailee sillä myös. Yksityiset palveluntuottajat tuottaisivat vajaan neljänneksen Suomen verovaroin kustannetusta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Peloille massiivisesta yksityistämisestä ei siis ole mitään perusteita.
Valinnanvapauden välineet on muovattu nyt toimiviksi. Sote-keskuksia voivat aiempaa esitystä helpommin perustaa erikokoiset toimijat. Asiakkaiden valinnanvapautta laajentavat maakuntien myöntämät asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti. Asiakasseteli ei uhkaa julkisia palveluja missään määrin. Lakiluonnoksen mukaan maakunnalla on järeät keinot rajoittaa sen myöntämistä mikäli palvelujen toimivuus, kustannustehokkuus tai potilasturvallisuus vaarantuvat.
Erikoissairaanhoito on soten suurin yksittäinen kuluerä: se nielee 6,9 miljardia yhteensä 18,5 miljardista sote-palveluihin käytetystä eurosta. Sitä ei voi jättää saarekkeeksi, jota uudistus ei koske. Ministeriön arvion mukaan tällä lakiluonnoksella erikoissairaanhoitoa avattaisiin markkinalle vain 7 prosenttia. Julkinen tuottaisi siis itse jatkossakin 93 prosenttia erikoissairaanhoidosta. Jos julkinen erikoissairaanhoito tähän kaatuisi, eikö sen nykytilasta olisi syytä olla todella huolissaan?
Nyt kun puolueet valitset tulevien maakuntavaalien ehdokkaita, on ensiarvoisen tärkeää valita ehdokkaiksi henkilöitä, joilla on laaja-alainen sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen ja laadun tuntemus joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta. Ei olisi yhtään haitaksi, jos osaamista olisi myös terveydenhuollon LEAN-johtamisprosesseista. Nyt poliittiset intressit tulee unohtaa. Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tällä eduskuntakaudella. Sitä rakentamaan ja valvomaan sekä kehittämään tulee valita maakunnan osaavin luottamusjohto.
Jukka Rantala
Raisio
kaupunginvaltuutettu (keskusta)
