Naantalin kirkon vanha alttaritaulu esiteltiin 26.7.1868 kirkkoväelle. Sen aihe ”Jeesus ja syntinen nainen” pohjautuu Raamatun kertomukseen, jossa tekojaan katuva nainen tulee synnintunnossaan fariseuksen talossa vierailevan Jeesuksen luo ja saa armon (Luuk. 7: 36 – 50). Nykyään maalaus sijaitsee kirkon pohjoisseinällä.
Tiesitkö?
Hovimaalari Robert Wilhelm Ekman maalasi vuosina 1850–1854 freskot Turun tuomiokirkkoon. Ekman maalasi uransa aikana kaikkiaan yli kolmekymmentä alttaritaulua. Syntymäkaupunkinsa Uudenkaupungin vuonna 1863 valmistuneen uuden kirkon kolmiosaisen alttaritaulun yhden osan aiheena on myös ”Jeesus ja syntinen nainen”. Raision kirkon vuonna 1867 maalatun alttaritaulun aihe on ”Getsemane”.
NAANTALI. Naantalin kirkon sisustus uusittiin perusteellisesti vuosina 1864–1867 Carl Heickellin toimiessa kirkkoherrana. Vuonna 1628 tulipalo oli tuhonnut suuren osan sisustuksesta ja lähes kaikki tiiliholvit, ja vuonna 1756 tuli tuhosi kirkkoa jälleen. Korjauskustannukset koettelivat ankarasti naantalilaisten taloutta huolimatta siitä, että yleisistä varoistakin saatiin avustusta. Seurakunnan talouden ja omaisuuden hoito olivat kirkonkokoukselle kuuluvia asioita. Kirkonkokouksen puheenjohtajana toimi kirkkoherra. Tuohon aikaan Naantalin emäseurakuntaan kuuluivat kaupunki- ja maaseurakunnan lisäksi myös Raisio ja Merimasku. Kirkkoherra Heickellin aloitteesta Naantalin kirkonkokousten pöytäkirjakieleksi tuli vuonna 1859 suomen kieli.
8.8.1867 pidetyssä kokouksessa käsiteltiin alttaritaulun hankkimista vastakorjattuun kirkkoon. Ennen korjaustöitä alttarilla oli ollut sama keskiaikainen alttarikaappi kuin nykyisinkin. Turun Piirustuskoulun johtajaopettaja, Uudessakaupunginssa vuonna 1808 syntynyt hovimaalari Robert Wilhelm Ekman oli tarjoutunut maalaamaan alttaritaulun. Hän oli liittänyt työtarjoukseensa myös kuvan siihen suunnittelemastaan kehyksestä, jonka alaosassa on teksti ”Nöyrälle armo”.
Ekmanin asettamaa 1500 markan hintaa pitäjänmiehet pitivät korkeana, mutta koska työhön ei ollut kuin kaksi kelvollista maalaria Suomessa, ja toinen niistä pyysi vielä korkeampaa hintaa, päätettiin kysyä ruotsalaista maalaria työhön, sekä pyytää Ekmania alentamaan hintapyyntöään satoja markkoja.
Tiukat ehdot pitivät
Kirkonkokouksessa 6.10.1867 todettiin, että Naantalin kirkon alttaritaulun maalaus, josta jo viime kirkonkokous päätti, päätettiin nyt teetättää hovimaalari Ekmanilta edellä mainituin ehdoin. Ekmanin kontrahti alttaritaulun maalauksesta ylösluettiin, alakirjoitettiin ja vahvistettiin 15.12. 1867.
Alttaritaulun hankintaa avustivat Turussa asuvat Eschnerin sisarukset, jotka lahjoittivat projektiin 800 markkaa. Naantalilainen sukututkija Matti Jonkari kertoo, että sisarukset olivat Loviisassa syntyneet ja 1830-luvun puolivälissä Turkuun muuttaneet Margareta Helena Eschner (k.1868) ja Maria Sofia Eschner (k.1877), joiden sukujuuret johtavat Naantalin pitäjään. He asuivat yhdessä veljensä, kauppias ja laivanvarustaja Carl Gustaf Eschnerin (1795–1853) kanssa tämän omistamassa talossa, joka sijaitsi suunnilleen vastapäätä nykyistä arkkipiispan taloa joen toisella rannalla.
22.3.1868 näytettiin ”raaminkuvaus” sekä maaseurakunnan että kaupunkiseurakunnan jäsenille, jotka yksimielisesti hyväksyivät näkemänsä, ”vaan pitivät kuitenki liian tyyriinä sen 550 markan hintaa, ja aikovat sentähden vaatia tekiää halventamaan hinnasta jonkun verran”. Ilmeisesti Ekman ei suostunut alentamaan hintaa, koska lupasi entisöidä ilmaiseksi kaksi pienempää taulua.
”Nöyrälle armo” esiteltiin heinäkuussa 1868
Uusi alttaritaulu esiteltiin 26.7.1868 kirkkoväelle. Sen aihe ”Jeesus ja syntinen nainen” pohjautuu Raamatun kertomukseen, jossa tekojaan katuva nainen tulee synnintunnossaan fariseuksen talossa vierailevan Jeesuksen luo ja saa armon (Luuk. 7: 36 – 50). Kehyksen valmisti puuseppä Juha Lemström. Sama mies korjasi seuraavana vuonna kirkon luoteisosassa sijaitsevan sakramenttikaapin.
Kirkonkokouksessa 1.11.1870 huoli alkoi kasvaa, koska tauluja, jotka Ekman oli luvannut entisöidä, ei alkanut kuulua. Ei myöskään tiedetty, oliko työ mahdollisesti vielä tekemättä. Kun lisäksi oli kuulunut huhuja, että taiteilija kuitenkin vaatisi työstään korvauksen, päätettiin tarvittaessa kääntyä kuvernöörin puoleen. ”Taulut täytyy kumminkin takaisin saada.” Samassa kokouksessa keskusteltiin myös alttaritaulun öljyämisestä ja todettiin, että sen voi jättää muutaman vuoden päähän.
Toisen nimeltään ”Lavea ja kaita tie” (Suomen kirkot – Naantalin rovastikunta s. 62) Ekman on entisöinytkin (Naantalin Historia 2. osa), toisesta ei löytynyt tietoa.
17.9.1875 yhtenä asiana kokouksessa oli esillä alttaritaulun korjaus, koska sen kangas oli laskeutunut ryppyiseksi. Ilmeisesti korjaus olisi tullut liian kalliiksi, koska se päätettiin siirtää tuonnemmaksi. Tärkeämpänä pidettiin muun muassa kirkonkellojen puhdistamista naakkojen sonnasta.
1960-luvun kirkonkorjauksen jälkeen luostariaikainen alttarikaappi palautettiin alttarille. Ekmanin maalaaman alttaritaulun suurikokoiset kehykset poistettiin ja maalaus siirrettiin kirkon pohjoisseinälle.
Leena Mattila
NaantaliLähteet:
Naantalin kirkonkokouksien pöytäkirjaotteita
Kerttu Innamaa: Naantalin Historia, kolmas osa (1965)
Markku ja Olli Valtonen: Suomen Taide osa 2
Aimo Reitala: Ekman, Robert Wilhelm (1808–1873) Kansallisbiografian verkkojulkaisu
