Varissuon kirkolla puhutaan usein siitä, miten kirkko ei oikeastaan edes näytä kirkolta. Osana kirkon 20-vuotisjuhlia pidetty arkkitehtuuriluento kuitenkin avasi seurakuntalaisten silmät ja auttoi ymmärtämään oman kirkon ja kylän arkkitehtuurisen loiston. Myös seurakunnalla on ollut näppinsä pelissä Varissuon rakentumisessa, sillä se oli hankkeessa aktiivisessa roolissa maanomistajana.
VARISSUO. Torstaina 30. marraskuuta arkkitehti Iina Paasikivi luennoi Varissuon kirkossa Varissuon alueesta, kaavasta, rakentamisesta ja kirkosta osana Varissuon kirkon 20-vuotisjuhlaa.
– Varissuon aluetta on suunniteltu vuodesta 1972 lähtien. Itse olen tullut Turkuun vuonna 1987, ja silloin alue oli jo valmis. Kuitenkin jo opiskeluaikana kävin katsomassa sitä. Silloin se oli esimerkkitapaus viimeisimmän muodin mukaan suunnitellusta alueesta, jossa oli kovat arkkitehtoniset tavoitteet, muistelee Paasikivi.
Paasikivi pitää edelleen Varissuota oman aikansa parhaana arkkitehtuurina.
– Rakennuttaja on oikeasti satsannut Varissuohon. Tätä ei suunniteltu tai toteutettu halvimmalla mahdollisella tavalla. Nyt on mukava huomata, miten hyvin alue on kestänyt aikaa arkkitehtonisesti. Tosin rakennuksista pitäisi pitää parempaa huolta, sillä aika tekee tehtävänsä pinnoille, sanoo Paasikivi.
Kirkko osana palvelukeskusta
Varissuon kirkko on rakennettu punatiilestä – aivan kuten viereiset kerrostalot ja ostoskeskuskin. Ehkä juuri siksi moni ensikertalainen saa haahuilla Varissuolla jonkin aikaa ennen kuin löytää oikealle ovelle.
– Siinä se suunnitelman hienous onkin. Varissuolle tehtiin palvelukeskus, jossa on merkittävä ostari, kirjasto, terveysasema ja kirkko. Kaikki toteutettiin samaan aikaan samalla tyylillä. Myös vieressä olevat vanhustentalot on rakennettu samasta punatiilestä. Koko kompleksin suunnitteli sama arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio (nykyinen LPR-arkkitehdit Oy). He valitsivat tumman tiilen, joka sopi hyvin mäntymetsäiselle kallion laelle. Tiili löydettiin uudelleen juuri 70–80-lukujen vaihteessa, Paasikivi kertoo.
Ostoskeskuksessa on Paasikiven mukaan kansainvälisen kauppahallin tuntua erityisesti ylhäältä tulevan valon vuoksi.
– Valkoisessa ja valoisassa tilassa liike-elämä ja kaupankäynnin värikkyys saavat tilaa. On hämmästyttävää, että vuoden 1982 arkkitehtilehdessä ostoskeskus on aivan samannäköinen kuin nyt, hän sanoo.
Kirjastossa olevat pyöreät erkkerit olivat silloin jotain aivan uutta.
– Niillä haluttiin tuoda julkiseen rakennukseen ylevyyttä ja pienipiirteisyyttä, Paasikivi selittää.
Kirkkoon kuljetaan portista, joka on osa kellotapulia. Samanlaisia pieniä kujia on kirkon ympärystössä useita. Sisällä kirkossa näkyy Laihon kädenjälki ja modernin kirkon suunnitteluperiaatteet.
– Alttariseinä saa valoa yläikkunoista eikä altterille ole toteutettu erillistä alttaritaulua. Seinällä on risti, jonka Ola Laiho on suunnitellut, samoin valaisimet ovat hänen suunnittelemiaan, listaa Paasikivi.
Paasikivi kiittelee Varissuon kirkon hyviä materiaalivalintoja.
– Kirkko on rakennuksena kestänyt hyvin aikaa eivätkä pinnatkaan ole vielä kovin kuluneita, Paasikivi hämmästelee.
Kohti inhimillisyyttä
Varissuon arkkitehtuurilla haluttiin viedä rakennuskantaa inhimillisempään suuntaan.
– 1960-luvulta lähtien kaupungin vuokratalojen ja muiden isojen kerrostalojen julkisivurakenteet olivat oikeastaan aina betonia. Kaikki olivat samannäköisiä yhden mallin mukaan ja samalla tekniikalla tehtyjä. Näin kävi myös Varissuon kerrostaloissa, vaikka kaavassa korostettiin vaihtelevuutta, Paasikivi taustoittaa.
Punatiilisissä julkisissa rakennuksissa näkyy hänen mukaansa suuntaus kohti pienipiirteisempää ja inhimillisempää mittakaavaa.
– Myös arkkitehti Björn Krogiuksen suunnittelema Normaalikoulu ja arkkitehti Frank Schaumaniin suunnittelema Varissuon koulu, alueen keskusakselilla, ovat julkisivuiltaan punatiiltä.
Varissuon rakentamisen aikaan arkkitehtuurissa alkoi näkyä postmoderni virtaus. Siitä on Paasikiven mukaan hieman piirteitä myös Varissuolla, mutta villeimmät muodot ja värit jäivät suunnitelmista pois.
– Postmodernismi meni muodista pois nopeasti. Varissuo sen sijaan on kestänyt aikaa todella hyvin.
Ehdotettu RKY-kohteeksi
Arkkitehtitoimisto Anja ja Raimo Savolainen voitti alueesta vuonna 1972 pidetyn asemakaavakilpailun. Voittaneen suunnitelman keskeisiä ideoita ovat Littoistentien ylittävä keskusakseli, jolle palvelut sijoittuvat, rakennustyyppien ja korkeuksien vaihtelu ja hyvät yhteydet ympäröiviin ulkoilumetsiin. Tällä hetkellä voi nähdä, miten samassa korttelissa on 8- ja 3-kerroksisia taloja sekä kerrostalojen lomassa ja alueen ulkokehällä merkittävä määrä eri tyyppisiä pientaloja.
– Yksi aluesuunnitelman hienouksista on siinä, että kävelyreittejä pitkin voi kulkea lähes kaikkialle. Keskitetty autopaikoitus luo autottomat pihat ja viihtyisän lähiympäristön, kehuu Paasikivi.
Iina Paasikivi on tehnyt työuransa Turun kaupungin kaavoitusarkkitehtina ja eläköitynyt vuonna 2016. Turun kaupunki on ehdottanut Varissuota Museovirastolle RKY-kohteeksi, eli ”valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi”, koska se kokonaisuutena kuvaa omaa aikaansa, kerralla rakennettavaa aluekokonaisuutta.
Janica Vilen
