KOLUMNI. Viime sunnuntaisissa Helsingin Sanomissa selvitettiin Anna-Stina Nykäsen laajassa ja asiantuntevassa artikkelissa uskonpuhdistuksen sisältöä otsikolla: ”Nykymeno Suomessa ei miellyttäisi Martti Lutheria – kyytiä saisivat rahan tekeminen vanhustenhoidolla, vaikenevat papit ja työnarkomaanit. Maallistuneiksi syytettyjä kirkon rivijäseniä Luther sen sijaan arvostaisi.”
Mielenkiintoista vai mitä? 500 vuotta sitten julkaistujen 95 teesin uudelleen käsittely muistuttaa mistä ja miksi olemme tähän tulleet. Se on tulevaisuuden hallintaa. Mutta analyyttinen asian käsittely näyttää Anna-Stina Nykäsen mallin mukaan antavan eväitä myös tämän päivän keskeisten asioiden käsittelyyn.
Sekavassa tilassa olevassa sotessa ollaan lutherilaisuuden vastaisilla linjoilla. Toivoa sopii, että vakaumukselliset suomalaisprotestantit miettisivät asioita tältä kannalta ja huomaisivat, että kyse ei ole vain poliittisesta kuohunnasta, kyse on syvällisemmästä yhteiskunnan rakenteiden kääntämisestä vähemmän yhteisölliseen suuntaan.
Henkilökohtaisesti olen täällä luostarin kylkeen syntyneessä Naantalissa epäillyt, että kritiikitön suhtautuminen katoliseen kirkon loistoon vie hakoteille. Tätä arkipäiväistä lutherilaisuutta ei sovi sotkea myöskään USA:ssa suosiossa olevaan ja täälläkin ihannoituun reformistiseen menestyksen teologiaan. Meidän oman protestanttisuuden oppi on niin viisasta kuin uskonto olla voi. Sitä kannatta jalostaa ja käyttää jokapäiväisessä elämässä.
Naantalissakin olemme ihmetelleet yhteisöverojen nousua. Veikkaukset ovat menneet pieleen ja totuus on tarua ihmeellisempi. Hesarin toimittaja Marko Junkkari on löytänyt syyllisen: Se on suuria myyntivoittoja tehnyt Suomessa toimiva pöytälaatikkofirma Kaho 3, jonka juuret ovat Supercellissä. Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja asettivat aikoinaan kiinalaisille ostajille kaupan ehdoksi, että yhtiö säilyy suomalaisena. Ja niinpä tämän vuoden Suomen 700 miljoonan euron yhteisveropotin kasvu syntyi yhtiön uudelleen myynnistä saadusta 3,5 miljardin voitosta.
Paananen ja Kodisoja ovat olleet isänmaan asialla. Hehän ilmoittivat mielellään maksavansa veronsa Suomeen ja perustelu oli fiksu: Heidän rikkauden perustan on luonut hyvinvointiyhteiskunta Suomi.
Harva huomaa, että globalisaatiosta on hyötyäkin. Jokainen suomalainen sai 130 euroa, kun esimerkiksi suurta hälyä herättänyt Suomen nettomaksu EU:lle oli vuonna 2015 kolmanneksen pienempi eli 89 euroa asukasta kohden.
Hieno teko asian selvittäminen, mutta siitä seuraakin kysymys: Miksi yhteisöverojen maksajat pidetään salassa? Me emme tiedä edes sitä, miten valtion yhtiöt toimivat. Nekin ovat saaneet kaiken ja vähän päälle Suomesta, mutta eivät suinkaan kiltisti maksa veroja. Esimerkiksi emme saa Naantalissa julkistaa, mitkä firmat ja kuinka paljon tänne veroja maksavat.
Päättelemällä tiedämme, että pahimmillaan pari vuotta sitten Nesteeltä ei ole herunut Naantalille juuri mitään. Muutos on tulossa, niin toivomme. Mutta miten jatkossa toimitaan, siihen voisi olla vaikutusta sillä, että asia olisi kansalaisten tiedossa. Tässä olisi tosimedialla tehtävää.
Mikko Rönnholm
Naantalin kaupunginvaltuuston pj.
