Bella Varjonen asuu Ruskon kunnassa Vahdon alueella omakotitalossa 13-vuotiaan Aaro-poikansa kanssa. Noin kilometrin päässä sijaitsevat neljä tallia, joissa asustaa 58 hevosta. Sieltä löytyvät myös tarhat, pihatot ja harjoituspaikat niin ravureille kuin ratsuillekin.
RUSKO. Ravipiireissä kuuluisa hevosnainen Bella Varjonen innostui enojensa kautta hevosurheilusta 11-vuotiaana.
– Minut istutettiin Ponneke-nimisen hevosen kärryille ja sanottiin, että aja kaksi tuntia kävelyä. Kun menin opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun suurtalouden esimieheksi, sain mukaani Ponnekkeen ensimmäisen varsan Ponnen Terän (voittosumma yli 80 000 euroa). Sieltä palasin Varsinais-Suomeen ja minulla oli aluksi hevostalli Mynämäellä. Miehelläni Jaskalla oli metallipaja ja vuonna 1998 perustimme Varjotallin Ruskolle, kertoo Varjonen.
Varjotalleilla oli aluksi maata viisi hehtaaria ja nykyään 70.
– Varjotalli-yritys on omavarainen heinän sekä kauran suhteen ja heinää riittää myyntiinkin, Varjonen sanoo.
Erikassonista ennustettiin ravikuningasta jo 1-vuotiaana
Kun ravi-ihminen kuulee Bella Varjosen nimen, hänelle tulee ensimmäiseksi mieleen Erikasson. Tämä 18-vuotias ori ehti saavuttaa kilpailu-urallaan todella paljon ja jatkaa nyt siitostehtävissä.
Erikasson starttasi 142 kertaa ja voitti niistä puolet, eli 71 kertaa. Voittorahoja se keräsi 560 064 euroa. Suomenhevosten arvokkaimman tittelin ravikuninkuuden Erikasson saavutti vuonna 2012 Mikkelissä ja seuraavana vuonna Kuopiossa.
– Erikassonin kasvatti Riikka-Liisa Tolonen ja minut houkuteltiin Turun varsanäyttelyyn katsomaan tuota nuorta oripoikaa. Kyllähän siinä tiesi, miten kävi: kaupat tuli yksivuotiaasta. Vein myöhemmin Erikassonin oppi-isäni Harri Koivusen tallille Turun Metsämäkeen saamaan rutiinia, Varjonen muistelee.
Kaksi viikkoa myöhemmin Harri Koivunen kertoi Varjoselle, että tässä on tuleva ravikuningas.
– Itse valmensin Erikassonia, mutta välillä vein sen Harrille kontrolliin. Hän myös ohjasti joka kerta kilpailuissa. Parhaimmat muistot ovat jääneet Mikkelin kuninkuudesta ja Olympialähdön voitosta, muistelee Varjonen.
Pitkää päivää talleilla
Mikäli on kovin aamu-uninen ja tykkää tehdä vain kahdeksantuntisia työpäiviä arkisin, niin ei kannata lähteä hakemaan leipäänsä hevosurheilusta.
– Meillä hevosten ruokinta alkaa kello 4.15. Sitten on tallilla aamukuudesta alkaen kaikenlaista hulinaa puoli yhdeksään illalla. Lisäksi on tietenkin kilpailut ja muunlaista toimintaa kuin valmentaminen. Viime aikoina täällä oli esimerkiksi kehitysvammaisille hevosleiri ja heppakirkko, mikä järjestettiin toista kertaa, Varjonen kertoo.
Varjosella on neljä vakituista työntekijää ja lisäksi avustajia.
– Myös opiskelijaharjoittelijoita tulee Ypäjältä, Kaustiselta, Paimiosta sekä Ruukista. Tähän hevoshommaan kuuluu sosiaalinen kanssakäyminen tärkeänä osana, kertoo Bella.
Synkkiä pilviä
Vaikka Bella Varjosesta huokuu positiivisuus, niin oli hänelläkin aika, jolloin teki mieli heittää hanskat tiskiin.
– Kaksi vuotta sitten mieheni menehtyi sairauteen. Silloin tuntui, etten enää jaksa. Kaikki tämä työ on hyvin antoisaa, mutta myös stressaavaa. Jännitän esimerkiksi katsoa valmennettavieni juoksuja ja poikani sanookin, että olen silloin mäkihyppyasennossa. Jaska oli minulle hyvässä mielessä kuin nyrkkeilysäkki, jolle sain kertoa tunteeni.
Pari viikkoa puolison kuoleman jälkeen kuoli kolme hevosta.
– Silloin tuntui, että pää hajoaa. Onneksi henkilökunta ja hevosten omistajat jaksoivat nostaa minut suosta ylös. Ilman heitä olisin varmaan lopettanut ja alkanut vaikka hevosauton kuljettajaksi.
Ongelmia on ollut myös muiden eläinten kanssa, vaikkei tallilta ole kuin alle 20 kilometriä Turun keskustaan.
– Aikoinaan karhu kävi hevosen kimppuun ja äskettäin villisikauros oli hiittisuoralla vastassa, kun ajoin hevosta, mutta selvisimme säikähdyksellä. Susiakin täältäpäin löytyy, mutta meillä on niitä vastaan laumanvartijakoiria, vakavoituu Varjonen.
Tulevaisuus ruusuisempaa
Bella Varjonen ei ole ohjastanut kuin yhden kilpailun, ja hän kertookin, ettei se ole hänen juttunsa vaan valmentaminen.
– On minulla kilpailuviettiä, mutta kun ajoin tuon startin, niin koko ajan vain ajattelin, etten aiheuta muille vaaraa eikä minulle ja hevoselleni satu mitään. Haluan kyllä ajaa harjoituksissa ravureita enkä ole koskaan väsynyt hevosiin. Tätä ammattia haluan jatkaa. Suomen raviurheilukin tuntuu menevän parempaan suuntaan, kun palkintotaso on noussut, myhäilee Bella.
Juha Perheenniemi
