Seurakuntakolumni: Hauku vaan

KAARINA. Englannin kirkossa keskustellaan tällä hetkellä eläimistä. Siis siitä, mitä Raamattu niistä sanoo ja millaisista näkökulmista eläimiä voisi teologisesti tarkastella. Keskustelun pontimena on teologiantohtori Kris Hiuserin kirjoittama kirja Animals, Theology and the Incarnation.

Raamatusta muistuu helposti mieliin vaikkapa Bileamin viisas aasi. Se esti isäntäänsä tekemästä tyhmyyksiä ja pelasti hänet Jumalan vihalta. Jumalan mies Nooa puolestaan näki paljon vaivaa pelastaakseen eläimiä suurelta tulvalta ja teki tämän urotyönsä nimenomaan Jumalan käskystä. Jopa kolmiyhteistä Jumalaa kuvaamaan Raamattu käyttää paljon eläinmaailmasta peräisin olevia vertauskuvia: Pyhä Henki on kyyhkynen, Kristusta kuvataan karitsana ja niin edelleen.

Hiuserin kirjassa keskeiseen osaan nousee Johanneksen Evankeliumin 3. luvun jae 16. Nykyisessä raamatunkäännöksessämme se kuuluu: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa…” Itse olen tottunut kuulemaan kohdan siten, että maailma tarkoittaa siinä ihmiskuntaa. Siksi on kiintoisaa huomata, että Johannes on valinnut tässä kohdin käytettäväksi kreikankielen sanan ’kosmos’, joka sanana pitää ehdottomasti sisällään kaiken elollisen.

Koiraa on sanottu ihmisen parhaaksi ystäväksi. Ja toden totta, kuinka paljon iloa ja onnea lemmikkieläimet meille ihmisille tuovatkaan! Entäpä villieläimet? Aika paljon yksinäisempää ja jotenkin henkisesti tylsempää täällä maanpäällä kyllä olisi, jos me ihmiset täällä vain keskenämme, ainoina elollisina, eläisimme.

Olennaisinta ei taida olla se, miten teologisesti määrittelemme eläimet osana tätä Jumalan maailmaa. Tärkeintä lienee lopulta se arjessa näkyvä suuri ilo, lämpö ja apu, jota eläimet ympärilleen välittävät. Luomiskertomuksessa Jumala siunaa eläimet ja tuota siunaustaan ne näyttävät edelleen välittävän ympärilleen.

Tätä samaa siunausta ja lämpöä Kaarinan seurakunnassa vie jatkossa eteenpäin kirkkokoira Muksis. Uusi työntekijä on siis saatu porukkaan mukaan. Muksiksen tapaa toisinaan kirkolla ja sen lisäksi hän vierailee päiväkodeissa, kouluissa, palvelutaloissa ja vanhainkodeissa. Ja työn ohessa avautuu varmaan myös uutta työsarkaa. Katsotaan mitä tapahtuu. Se on ainakin varmaa, että Muksiksella on ihan oma motto: Hauku vaan!

Ville Niittynen

Kaarinan seurakunnan kirkkoherra