TURKU. Muutamia vuosia sitten vietin useampia vuosia lasten kanssa kotona. Pikkulapsiaika on jäänyt mieleen hauskana ja rikkaana ajanjaksona, vaikka elämänvaihe oli myös monella tapaa sitova ja raskaskin.
Suurin haaste itselleni oli hyväksyä se, että omaa aikaa oli aika vähän. Olinpa syömässä, nukkumassa tai vessassa, joku saattoi aina tarvita minua. Tuskinpa olen ainoa kotona lasten kanssa aikaa viettänyt vanhempi, jonka mielestä yksinäinen reissu ruokakauppaan tuntui joskus lähes hemmotteluhoidolta. Juuri nyt en ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni!
Kotiäitivuosinani muistan kaivanneeni usein omaa aikaa, sitä, että pääsisin hetkeksi pois kotoa ihan ilman lapsia. Onneksi niitäkin tilaisuuksia silloin tällöin tarjoutui. Kun sitten palasin takaisin kokopäivätöihin, toisten ihmisten seuran, kiinnostavien haasteiden ja rauhallisten lounashetkien pariin, huomasin yllättäen kaipaavani edelleen omaa aikaa. Tämä oma aika tuntui vaan vaihtaneen paikkaa ja yhtäkkiä oma aika tarkoittikin ihan tavallista kotielämää perheen parissa.
Jotenkin hassua, että kotielämä, josta kaipasin kotiäitinä irtiottoja, onkin nykyään usein se oman ajan tyyssija, jota kaipaan. Jos tarvitsette neuvoa hetkessä elämisessä, älkää tulko kysymään minulta.
Syksyllä on tapana suunnitella tulevaa ja tehdä myönteisiä elämäntapamuutoksia. Itse mietin, voisinko opetella näkemään itse entistä enemmän arvon juuri siinä elämäntilanteessa ja vaiheessa, jota satun elämään.
Ettei niin usein olisi vain paikalla, vaan myös läsnä. Ettei niin usein haikailisi jonnekin muualle – mökille, lomalle, kotiin, pois kodista, eläkkeelle, näitähän riittää – vaan näkisi arvon juuri niissä asioissa, joiden keskellä on.
Raamatussa muistutetaan, että kaikella on aikansa – syntymällä ja kuolemalla, itkulla ja naurulla, läheisyydellä ja erolla, vaiti olemisella ja puhumisella, rakkaudella ja vihalla. Tämä on hyvä muistutus elämässä.
365 päivää, 8760 tuntia, 525600 minuuttia, 31536000 sekuntia vuodessa. Niitä ei voi ostaa, niitä ei voi säästää myöhempää käyttöä varten, niitä ei voi lainata tai siirtää toiselle, vaikka kuinka haluaisi.
Ne ovat lahjaa Jumalalta, juuri sitä omaa aikaa, juuri sinua varten annettu.
Siunattuja hetkiä sinulle!
Anna Hälli
Pastori
Turun Katariinanseurakunta
