Turussa käydään ratkaisevaa keskustelua joukkoliikenteen tulevaisuudesta. Raitiotie asetetaan usein vastakkain runkobussin tai superbussin kanssa, mutta pitkällä aikavälillä tämä vastakkainasettelu on harhaanjohtava.
Turun kaupungin tilaaman superbussiselvityksen (22.1.2026, s 64.) mukaan superbussi ei ole lopullinen ratkaisu, vaan välivaihe. Sen kapasiteetti riittää ennustettuun kysyntään korkeintaan noin vuoteen 2050 asti – mahdollisesti lyhyemmänkin aikaa, jos kaupunkikehitys ylittää odotukset tai houkutteleva palvelutaso lisää matkustajamääriä. Tämän jälkeen siirtyminen raideliikenteeseen on käytännössä väistämätöntä.
Keskeinen kysymys kuuluu: onko järkevää investoida kahdesti?
Ensin 65–241 miljoonaa euroa runko- tai superbussiin (valtuustoinfo, 2.3.2026, s. 21 & YLE 26.1.2026) ilman merkittävää valtiontukea ja myöhemmin huomattavasti suurempi summa raitiotiehen, kun kapasiteetti tulee vastaan. Tällainen kehityspolku ei ole taloudellisesti kestävä.
Lisäksi raitiotiehankkeen hylkääminen nyt tarkoittaisi käytännössä rakentamisvalmiudessa olevan allianssin purkamista ja vuosien viivettä uusiin selvityksiin ja päätöksiin. Turun päätöksenteon realiteetit huomioiden toteutus siirtyisi helposti pitkälle 2030-luvulle.
Näin tapahtuessa superbussi ehtisi olla käytössä korkeintaan yhden kaluston elinkaaren ajan, 10–15 vuotta (valtuustoinfo, 2.3.2026, s. 42) ennen kuin kapasiteettirajat tulevat vastaan. Riski on ilmeinen: välivaiheen ratkaisu johtaa lopulta kalliimpaan ja tehottomampaan kokonaisuuteen.
Kysymys ei ole vain liikenteestä, vaan taloudellisesta kokonaisuudesta. Tehdäänkö investointi kahdesti – vai yhdellä kerralla oikein?
Anssi Uusitalo
Tekstissä olevat viittaukset valtuustoinfoon 2.3.2026 (kuva avautuu klikkaamalla):
