KOLUMNI.
Suomen kieli on usein listattu yhdeksi vaikeimmista kielistä. Myönnetään, se voi olla hankala kieli oppia. Mutta tämä kolumni keskittyy siihen, miksi se voi olla helppoa.
- Suomi on foneettinen kieli. Tämä tarkoittaa sitä, että suomi lausutaan juuri niin kuin se on kirjoitettu: jokainen kirjain vastaa tiettyä ääntä, ja kun systeemi on opittu, poikkeuksia ei ole. Tämä tekee ääntämisestä helpommin opittavaa. Suomen kielen sana stressi on myös yksinkertainen: se asetetaan lähes aina ensimmäiselle tavulle.
- Suomella on vokaaliharmonia. Vokaaliharmonia on ominaisuus, joka estää etuvokaalien (ä, ö, y, e, i) ja takavokaalien (a, o, u) esiintymisen yhdessä samassa sanassa. Poikkeukset ovat i ja e, jotka voivat esiintyä kumman tahansa ryhmän vokaaleilla. Tämä sääntö auttaa lisäämään suffiksit sanoihin, koska yleensä voi arvata oikean muodon vokaaliharmonian perusteella.
- Suomen kielioppisäännöt ovat loogisia ja johdonmukaisia. Suomen kielioppi voi tosiaan olla monimutkaista – varsinkin mitä tulee tapauksiin. Ja kyllä, huhut ovat totta: niitä on 14. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kun oppii säännöt, niissä on harvoin poikkeuksia. Kaikkea ei myöskään tarvitse hallita kerralla – suomen kielioppi rakentuu vähitellen.
- Suomen kielessä ei ole artikkeleita eikä kieliopillista sukupuolta. Jos olet opiskellut kieliä artikkeleilla ja sukupuolella, tiedät kuinka hankalia ne voivat olla. Suomen kielessä ei tehdä eroa maskuliinisten ja feminiinisten sanojen välillä. Eikä ole myöskään mitään määrättyjä tai määräämättömiä artikkeleita. Yhtä asiaa vähemmän murehdittavaa!
- Suomella ei ole futuuria. Erillisen tulevaisuuden jännitteen sijaan suomalainen käyttää nykyhetkeä puhuakseen tulevista tapahtumista. Konteksti – ja usein aikasidonnaiset sanat kuten huomenna tai ensi vuonna – tekee asian selväksi. Joskus objektitapausten muutokset kertovat myös tulevaisuudesta, kuten genetiivisanan käyttäminen partitiivisanan sijaan.
- Monet suomalaiset sukunimet ovat peräisin luonnosta. Tämä on viehättävä osa suomalaista kulttuuria ja kuvastaa suomalaisten syvää yhteyttä luontoon. Sukunimet kuten Järvinen, Koivunen, Mäkinen ja Saarinen ovat kaikki luonnollisia juuria. Loppuliite ”-nen” on hyvin yleinen suomalaisissa sukunimissä, joten se on usein vihje siitä, että joku on suomalainen.
Suomen kieli on kaunista! Se on eri kieli kuin yleisesti maailmassa opiskellut/opitut kielet. Olisi harvinainen ja kallisarvoinen tilaisuus oppia suomea.
Selcen Erten Johansson
Kirjoittaja on Turun yliopiston digitaalisen kielitieteen väitöskirjatutkija.
Hän on myös turkkilainen turkulainen.
