MIELIPIDE.
Olen tällä hetkellä työtön. En ole yksin, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen työllisyyskatsauksen 2/2025 mukaan helmikuun lopussa Varsinais-Suomen kuntien työllisyyspalveluissa oli 27.000 työtöntä työnhakijaa. Turussa työttömyysaste oli lähes 15 %. Erityisesti nuorten, korkeakoulutettujen ja pitkäaikaistyöttömien määrät ovat kasvaneet jyrkästi. Helmikuussa avoimien työpaikkojen määrä on romahtanut 28 % vuoden takaisesta.
Tilastoissa työtön on vain luku, mutta työttömälle ja hänen läheisilleen työttömyys on herkkä aihe, johon liittyy paitsi taloudellista ahdinkoa usein myös häpeää ja syyllisyyttä. Työnhaku on henkisesti raskasta ja itsetuntoa kuluttavaa. Mutta työttömyys ei ole yksilön häpeä – se on usein seurausta asioista, joihin yksilö ei voi vaikuttaa.
Vuoden 2025 alussa työllisyyspalvelut siirtyivät kunnille. Tavoitteena oli tehostaa työllistymiseen liittyviä palveluja. Turku on vetovastuussa 23 kunnan työllisyyspalveluista, ja lähes 300 työntekijää siirtyi kaupungille valtiolta. Turun työllisyysaluejohtaja Pipa Turvanen on todennut, että alkuvuotta ovat varjostaneet järjestelmäongelmat ja valtiolta siirtynyt palveluvelka (TS 2.2.2025). Uudistuksen oli tarkoitus olla kustannusneutraali, mutta tämän vuoden työllisyysbudjetti on 50 miljoonaa euroa, josta valtion rahoitus kattaa vain hieman yli 47 miljoonaa (TS 18.12.2024).
Jos kunnat eivät saa riittäviä resursseja, palvelut uhkaavat näivettyä, ja silloin eniten kärsivät juuri ne, jotka eniten tarvitsevat apua. Salon seutu on varoittava esimerkki: siellä palkkatukimäärärahat loppuivat jo helmikuussa.
Hallituksen lupaus 100 000 uudesta työpaikasta ei ole toteutunut. Sen sijaan työttömyys on kasvanut ja työttömyysturvaa on leikattu, lapsikorotukset poistettu, ansiosidonnainen porrastettu ja suojaosa poistettu.
Avoimia työpaikkoja ei synny pakottamalla eikä leikkaamalla. Mitä voimme tehdä? Ensinnäkin kuntien rahoitusmallin epäkohdat on korjattava ja varmistettava, että palvelut jatkuvat ja kehittyvät. Toiseksi on panostettava koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen, sillä täsmäkoulutus on monelle työttömälle ratkaiseva askel. Ammatillisen koulutuksen pitkään jatkuneet leikkaukset alkavat konkretisoitua, kun tarvittavaa koulutusta ei ole tarjolla ja toisaalta osaajista on jo pulaa (TS 22.3.2025). Kun kohtaanto-ongelma työnhakijoiden ja työpaikkojen välillä kasvaa, olisi suuri tarve myös aikuiskoulutustuelle, jonka hallitus ensi töinään leikkasi.
Yksilöille ja yrityksille suunnattujen ohjauspalvelujen olisi kohdattava paremmin. Yhteistyötä oppilaitosten, yritysten, kolmannen sektorin, sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kaupungin välillä onkin kehitettävä ja tiivistettävä.
Kenenkään ihmisarvo ei saa määrittyä työllisyystilanteen mukaan. Turku voisi näyttää muille suuntaa: kohdata ihmiset arvostavasti, rakentaa aitoja siltoja työllisyyden ja hyvinvoinnin välillä. Häpeä ei kuulu työttömälle – se kuuluu yhteiskunnalle, jos se ei kanna vastuuta.
Mira Hörkkö, SDP
Kuntavaalit
Turku
