Kirjailija Iida Rauma pitää paikallisidentiteettiä tärkeänä voimavarana

Iida Rauma 2023
Iida Raumalle littoislaisuus / kaarinalaisuus on aina osa identiteettiä. Kuva: Katariina Mäkinen-Önsoy.

Piikkiö päivän ohjelmaan pikkulavalla kello 12 kuuluu viime vuonna kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaneen paikallisen kirjailijan Iida Rauman haastattelu.

KIRJALLISUUS.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkittu (2022) Iida Rauma viihtyy kotiseudullaan. Littoisista kotoisin olevalle kirjailijalle koko Kaarina Piikkiön kaupunginosineen on tuttua maisemaa.

– Paikallisidentiteetti näillä alueilla on hyvin vahva, ja omasta kotiseudustaan saakin tuntea ylpeyttä. Tämä on historiallisesti ainutlaatuista aluetta Suomessa, hän toteaa nimeten muinaishistoriaa henkivän Piikkiön linnavuoren yhdeksi lempikohteistaan.

Kirjastot ovat olleet kirjailijalle pienestä pitäen tärkeitä ja kiehtovia paikkoja.

– Tuntuu erityisen mukavalta, että Piikkiö päivän kirjailijavierailun toteuttamisesta vastaa Kaarinan kaupungin kulttuuri- ja kirjastopalvelut. Osallistun paikallisiin kirjallisuustilaisuuksiin aina oikein mielelläni, kun aikataulu vain antaa myöten, hän iloitsee.

Jo 7–8-vuotiaana intohimoiseksi lukijaksi kasvanut Rauma kertoo perineensä kiinnostuksen kirjallisuutta kohtaan vanhemmiltaan, jotka ovat lukeneet hänelle paljon ääneen.

– Kirjasto on toiminut yhtenä innoittajana kirjailijanuralle suuntaamiselleni. Muistan lapsuudestani Littoisten kirjastonhoitajan, joka osasi vinkata mielenkiintoista luettavaa. Ristikallion koulun opettajani täytyy myös mainita, sillä hän kannusti lukemaan ja eräs luokan yhteisten kirjastovierailujen kohokohdista oli se, kun saimme kirjastokortit, kirjailija kiittelee.

Hän sanoo työnsä olevan pitkälti lukemista:
– Aika ajoin pitää palata taaksepäin lukemaan, mitä on kirjoittanut, että voi jatkaa taas eteenpäin. Teosteni käsikirjoitukset ovat rakentuneet sillä tavalla pikkuhiljaa, ajatuksia työstäen, tutkien ja lukien.

Välillä Helsingissä asunut kirjailija on sittemmin asettunut Turkuun, jossa hän on asunut suurimman osan aikuisiästään.

Turun seutu kokonaisuutena edustaa Raumalle kotia, rakasta paikkaa, jonka historiallinen merkitys ja ajan kuluessa muodostunut kerroksellisuus vetävät puoleensa ja saavat palaamaan aina takaisin.

Poliittinen historia pääaineenaan Turun yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi väitellyt Rauma on voinut ammentaa kirjallisuuteensa koulutuksensa mukanaan tuomista tiedoista.

– Vaikka kirjoitankin romaaneja, niin pidän siitä, että todelliset historian tapahtumat tuovat syvyyttä tarinankerrontaan, hän lisää.

Näille seuduille sijoittuu myös Iida Raumalle kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2022 tuonut teos Hävitys – tapauskertomus.

Kyseessä on hänen kolmas romaaninsa.

– Kirjoittaminen on lähtökohtaisesti tuskainen ja hidas prosessi. Tätä tuoreinta kirjaani työstin aktiivisesti kuuden vuoden ajan. Noita vuosia edelsi vielä paljon pidempi prosessointiaika, Rauma selittää työskentelytapaansa.

Finlandia-palkittua teosta kuvataan autofiktiiviseksi, mikä tarkoittaa sitä, että siinä yhdistyvät fakta ja fiktio. Haasteena kirjailijalla oli punoa yhteiskunnallisesti tärkeät aiheet luontevaksi kokonaisuudeksi.

– Yhdistävänä teemana on yhteisö, joka toimii väkivaltaisesti ja käyttää näin valtaansa väärin. Oli kyse sitten kaupunkisuunnittelusta tai koululuokasta, yhteiskunnan rakenteissa on nähtävissä samanlaisia mekanismeja, joiden tarkoituksena on toisten alistaminen. Kaikkia ei kohdella yhdenvertaisesti, Rauma tiivistää.

Juuri alakouluaikaista opettajaansa ja luokan yhteisiä kirjastoreissuja lämmöllä muistellut Rauma kertoo tavanneensa niin monenlaisia opettajia.

Hävitys – tapauskertomus kuvaa opettajien valta-asemaa, joka on altis väärinkäytöksille, sekä ylipäätään heikommaksi mielletyn osapuolen sortamista yhteiskunnassa.

– Olen saanut lukijoiltani palautetta, että kuvaus koulumaailmasta on hyvin tunnistettavissa. Palautteen antajissa on sekä minua vanhempia että nuorempia ihmisiä, joten koulukiusaamiseksi kutsuttu väkivalta on valitettavan yleistä. Vielä, jos väkivallan lietsojana toimii opettaja, niin se jää liian usein huomioimatta, kirjailija toteaa.
– Tällaisiin asioihin voidaan kuitenkin puuttua. Esimerkiksi kouluterveyskyselyyn on vasta hiljattain lisätty kohta, jossa kysytään, ovatko oppilaat tulleet kohdelluksi epäasiallisesti koulun henkilökunnan toimesta, Rauma lisää.

Katariina Mäkinen-Önsoy