Uusi vesiensuojeluyhdistys aloitti toimintansa Sauvon Karunassa

Rantolansuntin pengertien virtausputket ovat huonossa kunnossa. Kuvat: Elina Junttila.

Kärkniemenlahden ja Rantolansuntin vesiensuojeluyhdistyksen toiminnan painopisteet ovat suojelun ja maisemanhoidon lisäksi kala- ja lintukantojen säilymisessä sekä alueen virkistyskäytön tukemisessa.

SAUVO. Sauvon Karunaan on perustettu uusi vesiensuojeluyhdistys, jonka toiminta-alueeseen kuuluvat Karunanselkä, Rantolansuntti ja Kärkniemenlahti. Kärkniemenlahden ja Rantolansuntin vesiensuojeluyhdistys ry:n varapuheenjohtajan Elina Junttilan mukaan yhdistyksen käytännön toimet pääsevät alkamaan nyt, kun se on hyväksytty yhdistysrekisteriin.

– Tavoitteenamme on edistää toiminta-alueemme vesien- ja luonnonsuojelua sekä maisemanhoitoa, johon sisältyy vesialueen ennallistaminen siihen tilaan, missä se oli ennen Rantolan pengertien rakentamista, Junttila lisää.

Ennen pengertien valmistumista 1960-luvun alussa Rantolansuntin yli kuljettiin lossilla.
– Pengertien vaikutusta virtaukseen ei ilmeisesti ajateltu sen tarkemmin. Penkereeseen asennetut virtausputketkin ovat niin huonossa kunnossa, ettei niistä ole juuri hyötyä, Junttila sanoo.

Huoli vesialueen tilasta on jatkunut jo pitkään, sillä Kärkniemenlahti on kasvamassa umpeen.
Näkymä Karunantieltä Kärkniemenlahdelle (vas.) sekä Rantolansunttiin (oik.).

Aiemmin alueeseen liittyviä aloitteita tehtiin toimikunnan nimissä, mutta Elina Junttila näkee yhdistyksen vaikuttamismahdollisuuksien olevan toimikuntaa vahvempia. Myös avustusmenettely on yhdistykselle selkeämpää.

– Teemme nyt yhdistyksenä esityksiä ja aloitteita Sauvonjoen virtaaman parantamiseksi niin, että Kärkniemenlahden veneväylä pysyy kasvuston puolesta kulkukelpoisena. Tällä hetkellä rehevöitynyt vesialue on paikoittain niin matala, että siinä ei pääse etenemään, koska potkurit ovat hyvin pian täynnä ruokoa ja tähkä-ärviää, joka tukkii lahtea ja sunttia osittain. Tiheys haittaa myös lintujen pesintäpuuhia, Junttila toteaa.
– Koska Kärkniemenlahdesta osa kuuluu luonnonsuojelualueeseen, olemme jo toimikuntana suorittamiamme niittotöitä ennen olleet yhteydessä ELY-keskukseen. Asianmukaisesti hoidettu vesikasvillisuuden niitto edistää veden virtausta sekä lintu- ja kalakantojen säilymistä, Junttila jatkaa.

Kärkniemenlahden ja Rantolansuntin vesiensuojeluyhdistyksen toimintasuunnitelmaan on kirjattu toiminta-alueen vesistön, eläimistön ja ympäristön tilasta tehtävien tutkimusten avustaminen. Yhdistys pyrkii vaikuttamaan vireillä oleviin maan- ja vedenkäyttösuunnitelmiin ja -hankkeisiin ympäristönsuojelun näkökulmasta.

– Keräämme tietoa ympäristön muutoksista ja vieraslajeista. Pidämme yhteyttä tahoihin, jotka käsittelevät vesien- ja ympäristönsuojeluun liittyviä asioita, sekä autamme viranomaisia antamalla tarvittavia lausuntoja ja tietoja, Elina Junttila kertoo.

Kokonaisuutta ajatellen vesien tilaa tulee tarkastella yhdistyksen toiminta-aluetta laajemmalta alueelta.

Sauvonjoki nimittäin virtaa Kärkniemenlahteen, joka on Rantolansuntin ja Karunanselän kautta suoraan yhteydessä Paimionselkään ja edelleen Saaristomereen.

Kärkniemenlahden rehevöityminen ja vesikasvillisuuden, kuten tähkä-ärviän, järviruo’on, lumpeen ja ulpukan, runsastuminen tekee vesillä liikkumisen hankalaksi. Umpeenkasvun koetaan heikentävän myös lintujen ja kalojen elinoloja.

Vesiensuojeluyhdistys toimittaa jäsenilleen selontekoja suorittamistaan tutkimuksista ja keräämistään tiedoista, sekä ylläpitää vesien- ja ympäristönsuojeluun liittyvää valistus-, tiedotus- ja koulutustoimintaa.

Yhdistys kutsuu jäseniksi mukaan kaikkia yhteisen vesialueen kunnossapidosta sekä vesien- ja ympäristönsuojelusta kiinnostuneita henkilöitä ja yhteisöjä.

– Meitä on nyt kuusi hallitusjäsentä sekä muita yhdistystä perustamassa olleita aktiiveja, joihin lukeutuu niin kanta- kuin kesäasukkaitakin. Seuraavaksi aiomme tehdä jäsenhankintaa jakamalla flyereitä postilaatikkoihin ja pitämällä infotilaisuuksia. Liittyä voi varsinaiseksi jäseneksi tai kannatusjäseneksi, kannustaa Elina Junttila Kärkniemenlahden ja Rantolansuntin vesiensuojeluyhdistyksestä.

Katariina Mäkinen-Önsoy