Naantalin kaupunki on laajentunut ensin huvilakaupungin suuntaan ja sitten Väinöläntielle, jonka jälkeen kaupungin ja maalaiskunnan kuntaliitoksen myötä vielä Ruonan alueelle.
NAANTALI. Naantalin museolla on avautunut uusi Tervetuloa meille! Asuminen ja rakentaminen Naantalissa -teemanäyttely. Näyttely on valmistettu Naantalin Luonnonmaalla heinä-elokuussa järjestettävien asuntomessujen hengessä.
Näkökulmia aiheeseen on kerätty kaupungin historiasta, museossa kun ollaan. Näyttelystä selviää muun muassa, miten asuminen ja rakentaminen ovat muuttuneet Naantalissa vuosien aikana.
Museon Humpin rakennukseen on siis koottu kiintoisa katsaus naantalilaiseen asumiseen neljällä vuosikymmenellä, jotka eroavat toisistaan huomattavasti.
– Ensimmäisenä käsittelyssä on Naantalin kaupunki sellaisena kuin se tunnettiin 1890-luvulla, eli nykyisen Vanhankaupungin alue. 1910-luvun huvilakaupunginosan kautta siirrytään 1950-luvun Väinöläntielle, josta tuli osa kaupunkia vuoden 1964 kuntaliitoksen myötä. 1970-luvun asumista näyttelyssä edustaa sen sijaan kaupungin ensimmäinen kerrostalolähiö Ruonassa, museoamanuenssi Mari Termonen Naantalin museosta kertoo.
Monimuotoinen kaupunki on kehittynyt trendien mukana.
Siihen, millaista hyvän asumisen on milloinkin ajateltu olevan, on vaikuttanut kunkin aikakauden erityispiirteet.
– Vanhankaupungin rakennuskanta koostui useamman rakennuksen aidatuista umpipihoista, kun taas pappilan pelloille rakennetussa Huvilakaupungissa asumisen pinta-alaa laajensivat lasikuistit. 1800–1900-lukujen vaihteessa asuttiin entistä väljemmin ja varakkuudesta kielivä sisustus sai näkyä ulospäin, Termonen toteaa.
– Väinöläntie edustaa jälleenrakennuksen aikaa, jolloin keittiöt nousivat kotien tärkeimmiksi huoneiksi. Ruonan kaupunginosa puolestaan rakentui maaltamuuton vilkastuessa, hän jatkaa.
Vanhassakaupungissa rakennuksin ja korkein aidoin rajautuneille tonteille kuljettiin porttien kautta. Avoin portti kutsui käymään, suljettu portti sen sijaan viesti päinvastaista.
– Näyttelyssä päästään tutustumaan hienoihin portteihin ja kyltteihin sekä kurkistamaan porttien takaiseen elämään, Meri Termonen sanoo.
Naantalin kerroksellinen kaupunkirakenne on rakentunut pikkuhiljaa ajan kuluessa.
Kylpylävierailla on ollut oma vaikutuksensa kaupungin kehittymiseen 1800-luvun loppupuolella.
– Yläluokan koteja muokattiin asumismukavuutta edistäen; esimerkiksi kuisteja ja ulokkeita rakentamalla, ikkunoita korottamalla sekä koristelistoja asentamalla. Elämä oli tänne keskittynyttä, joten varakkaillakin oli eläimiä pihoillaan. Lisäksi valmisteltiin majoituspaikkoja kesävieraille esimerkiksi portin yläpuolelle rakennettuun ylishuoneeseen, Termonen kertoo.
Vanhastakaupungista rakentaminen laajeni ensin Esplanaatikadulle (nyk. Puistotie) ja sitten viereiselle Linjakadulle (nyk. Tuulensuunkatu).
– Alun perin asuinalueeksi rakentuneen huvilakaupunginosan rakennuksista yli puolet on 60-luvun jälkeen valjastettu palvelujen käyttöön, Termonen lisää.
Keväällä julkaistu, Naantalin Kulttuuritaloyhdistyksen kustantama Leena Mattilan ja Pirjo Viitasen yhteistyössä valmistunut teos Historiaa ja tarinaa Naantalin Pappilanmäeltä ja sen reunamilta kertoo rakentamisen standardoinnin vaiheista Naantalin kaupunkirakentamisen historiassa.
– Kirja valottaa muun muassa jälleenrakennusaikaan liittyvien rintamamiestalorivistön syntyä Väinöläntielle kymmenisen vuotta ennen kun maalaiskunta ja kaupunki yhdistyivät, Mari Termonen toteaa.
Katariina Mäkinen-Önsoy
