Paimion Perinneyhdistyksen Vistalt ja muhalt -sarjan uusimmassa julkaisussa Kansakoulumuistoja Paimiosta perehdytään paikalliseen koulunkäyntiin vuosina 1882–1976.
PAIMIO. Juuri ilmestyneen Vistalt ja muhalt – Kansakoulumuistoja Paimiosta (1882–1976) -kirjan työryhmä koostuu Paimion Perinneyhdistyksen hallituksesta, jonka puheenjohtaja Antti Salamäki kuvailee teoksen syntyvaiheiden olleen paikoittain vaikeita. Tie kulki vaikeuksien kautta tässäkin tapauksessa kuitenkin voittoon, kirjan valmistumiseen.
– Vallitseva virustilanne toi omat hankaluutensa työskentelyyn, kun kirja piti saattaa loppuun etäyhteyksien turvin.
Tiesitkö?
• Muutamia koulunkäyntiin liittyviä merkkivuosia osuu kirjan julkaisuajankohtaan, sillä oppivelvollisuuslaki tuli voimaan 15.4.1921 eli 100 vuotta sitten, kouluviikko muuttui viisipäiväiseksi 50 vuotta sitten ja Paimiossa siirryttiin peruskouluun 45 vuotta sitten.
• Lähellä ovat myös Paimion ensimmäisen kansakoulun, Isokoulun (nyk. Jokelan koulu) 140-vuotisjuhlat. Opetus Isokoulussa alkoi nimittäin vuoden 1882 tammikuussa.
Aineistonhankinta lähti liikkeelle erilaisissa tilaisuuksissa, joissa kerättiin nimilistaa mahdollista haastattelua varten. Koulumuistelutilaisuuksia järjestettiin vuoden sisällä kolmessa eri koulupiirissä. Koulunkäyntiin liittyvää vanhaa materiaalia oli näyttelyissä esillä kirjaston vitriinissä ja Käsityömuseo Miilassa.
– Hankintaa piti tehdä paljon myös suorilla yhteydenotoilla, puhelinnumeroita selvittämällä. Vaikka keskustelu sujuikin, oli se silti jännittävää mennä toisten koteihin ja vielä tallentaa heidän kertomuksiaan kirjalliseen muotoon. Siinä vaiheessa tuli opeteltua nauhurin käyttöäkin, Salamäki sanoo.
Paimion kaupungin arkistoista löytyi hieman tietoa koululaitoksen vaiheista.
– Kirjallisen aineistonhankinnan ohella alkoi löytyä myös kuvia lähinnä haastattelemiemme entisten oppilaiden albumeista. Vanhojen opettajien jälkeläiset olivat myös tallentaneet kuva-arkistoja jonkun verran, Antti Salamäki kertoo.
– Joskus opettajien nimiä ja vuosilukuja ei ollut kirjattu ylös, joten niissä oli sitten hakemista. Oppilaiden nimiä sen sijaan ei saanut julkistaa, koska emme pystyneet kysymään jokaiselta siihen erikseen lupaa. Kirjassa on mainittu nimeltä siis vain haastatellut oppilaat, Salamäki jatkaa.
Teos alkoi hahmottua viimein viime vuoden alkupuolella, ja todenteolla syksyllä taittajan liittyessä työryhmään.
– Valitsimme kuvat koulupiireittäin haastateltujen esittämien toiveiden perusteella. Lisäksi kirjaan on listattu pitkäaikaiset opettajat, joista osa teki 40-vuotisen uran Paimion kouluissa. Yli puolet heistä oli naisia, ammatilleen omistautuneita ikäneitoja, jotka olivat joidenkin oppilaiden mielestä hyvin ankaria, toisten mukaan taas oikein mukavia, Salamäki toteaa.
Kirjaan on koottu paitsi muistoja Paimion kansakouluista ja koulunkäynnistä myös tietoa kansakoululaitokseen ja oppivelvollisuuteen liittyvistä muutoksista ja murroksista.
Teoksessa on esitelty vanhat koulut jokaisesta koulupiiristä sekä kouluihin liittyvää esineistöä.
– Muisteluihin sisältyvät koulumatkat, välitunnit, ruokailu, juhlat ja luokkaretket, ei suinkaan pelkkä opiskelu, lisää Salamäki.
Koulujen välisiä hiihto- ja maastojuoksukilpailuja järjestettiin vuosittain. Kouluissa pidettiin myös raittiuskirjoituskilpailuja, joissa oli palkintona aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tilaisuuksia pidettiin arvossa ja kaikki oppilaat pääsivät esiintymään niissä, halusivat he sitä tai eivät.
– Raittiuskasvatus kuten myös uskonto ja aamuhartaudet olivat hyvin tärkeitä. Joulu- ja kevätjuhliin panostettiin todella paljon. Omassa koulussani, Veikkarissa, opettaja Vuokko Hurme ompeli oppilaille vaatteita näitä tilaisuuksia varten, Salamäki muistelee.
Paimion Perinneyhdistyksen Vistalt ja muhalt -julkaisut kertovat Paimiosta ja jakavat tietoa ja tarinoita sukupolvelta toiselle. Uutta Vistalt ja muhalt – Kansakoulumuistoja Paimiosta -kirjaa sekä aikaisempia Vistalt ja muhalt – Vanhoja karttoja Paimiosta, Vistalt ja muhalt – Kuvia ja kertomuksia Paimiosta sekä Vistalt ja muhalt – Paimio postikorteissa voi lainata Paimion kaupunginkirjastosta.
Katariina Mäkinen-Önsoy
