SEURAKUNTAKOLUMNI. Useat tuntemamme julkisuuden henkilöt vuodattavat elämänsä tapahtumia kirjojen sivuille, joilla kerrotaan elämän korkealla liitävistä superhetkistä, mutta myös niistä elämän montuista ja haavoittavista ajoista.
Olen usein kohdatessani ihmisiä pohtinut, millainen elämänkerta heillä olisi kerrottavanaan. Mitä ja miten kuvailisi kirjassa elämäänsä tyttö, joka aina seisoi yksin koulun seinustalla. Tai keski-ikäinen nainen, jonka puoliso jätti hänet ja lapset useiden vuosien liiton jälkeen ruokatunnilla tekemällään ilmoituksella. Entä mummo, joka asui yksin vaatimattomassa mökissään ja sai apua kasvaimen aiheuttamaan huoleen kotikäynnille tulleelta diakonilta. Tai iäkkäämpi herrasmies, joka oli jäänyt leskeksi muutamia vuosi sitten ja vieläkin kaipaus nostatti muistot mieleen kyynelten muodossa.
Mitä ja miten kuvailisi elämäänsä nuori poika, joka oli juuri saanut ajokortin ja toivomansa opiskelupaikan. Entä nuori tyttö, joka oli voittanut pelkonsa ja uskaltanut laulaa kilpailussa. Tai nuoripari, kun heidän esikoisensa oli juuri syntynyt ja kaikki oli mennyt hyvin. Entä eläkkeelle jäänyt mies, jolla olisi nyt aikaa vaimolle, lapsenlapsille ja omille mielenkiinnonkohteille. Tai vanhus, joka oli iloinen voidessaan yhäkin asua omassa kodissaan korkeasta iästään huolimatta.
Miten mielenkiintoisia ovatkaan aivan tavallisten ihmisten elämäntarinat. Myös niistä löytyy useita elämän superhetkiä, iloa, energiaa, valoa ja voimaa, mutta myös sellaisia aikoja ja tapahtumia, jotka ovat olleet vaikeita, surullisia, raskaita ja masentavia. Jokaisen kohtaamamme ihmisen elämä on ainutlaatuinen ja arvokas.
Toiset haluavat kertoa avoimesti elämästään, myös sen haasteista. Toiset eivät taas halua kertoa itsestään oikein mitään. Todellisuutta on kuitenkin se, että jokaisen elämässä on ja on ollut varmasti sekä hyviä että vähemmän hyviä hetkiä. Kaikki ne lukuisat hetket ovat muovanneet meistä juuri sellaisia kuin me olemme sekä rakentaneet meille juuri sellaisen elämäntarinan kuin se on. Kohtaamisteni perusteella ajattelen, että jokainen ihminen on kirjan arvoinen.
Johanna Salonen
Lapsityönohjaaja
Raision seurakunta
