Walon talon salissa Laitilassa vietettiin lauantaina 7.12. Markus Rantasen kirjan Prenttelin Hessu – Värikkään kansanviulistin tarina ja laulut julkistamistilaisuutta. Marko Laihinen haastatteli kirjan tekijää Puukenkki Kustannuksen ja Kulttuuriseura Walon järjestämässä tapahtumassa, jossa Rantanen esitti myös Prenttelin lauluja.
LAITILA. Vuonna 1886 rakennettu seurantalo loi oivat puitteet 1857–1936 eläneen ja Pehtsalon kylässä asuneen kansanviulistin tarinalle. Tuli rätisi kodikkaasti salin kakluunissa, kun Walon varapuheenjohtaja Hannu Kilpeläinen toivotti vieraat tervetulleeksi ja antoi sitten ohjat kirjan tekijälle kansanmusiikin maisteri Markus Rantaselle ja Rantasta haastattelevalle kirjailija Marko Laihiselle.
– Henrik Toivonen eli Prenttelin Hessu oli omituinen ja ristiriitainen persoona, varsinaiselta ammatiltaan käsityöläinen. Hän oli ollut seitsemän vuotta merillä ja myös sotapalveluksessa, joidenkin tietojen mukaan vankilassakin, vaikka tätä ei saatukaan todennettua. Hän toimi pelimannina ja maallikkosaarnaajana. Hän saattoi päivällä toimia samassa tilassa raamatunselittäjänä ja illalla pelimannina, kun pidettiin tanssit. Hän toimi myös lukkarina ja sijaiskanttorina, Rantanen luonnehtii.
– Oli hänellä perhekin, seitsemän lasta ja vaimo.
Kirjallista salapoliisityötä
Rantanen on tutustunut Prenttelin lauluihin jo aiemmin ja esittänytkin niitä Puukenkki-yhtyeensä kanssa kiertueella vuonna 2015. Kirja on muotoutunut eri lähteistä kerätyistä tiedonsirpaleista. Jonkin verran tietoa Rantanen on saanut Prenttelin lapsenlapsilta, ja tärkeä lähde on ollut aikanaan Uudenkaupungin Sanomissa julkaistu Leila K. Tuomisen laaja artikkeli. Kirjan toinen puoli koostuu Prenttelin lauluista, jotka Helsingin yliopiston musiikin opiskelija Väinö Pesola vuonna 1909 talletti kansanperinnettä kerätessään.
Historiaa ja arkkiveisuja
Kirja on myös aikamoinen historiapaketti.
– Nykyihminen ei tiedä, minkälainen Suomen Suuriruhtinaskunta Venäjän alaisuudessa oli ja millaista elämä oli Laitilassa 1900-luvun alkupuolella. Kirjan historiaosuus auttaa ymmärtämään, minkälaisessa maailmassa elettiin, perustelee Rantanen.
Turkin sotaa oli käyty 1877–1878 ja yksi Prenttelin lauluista kertoikin sotasankari Osman Nuri passasta. Laulun nimeksi muotoutui ”Osman paska urhollinen”.
Kirjassa on lähes viisikymmentä laulua nuotteineen: arkkiveisuja, viisi vankilalaulua ja lopuksi neljä ”rivoa laulua”.
– Rivot laulut olivat senaikaisen kansan kieltä. Kansa puhui asioista niiden oikeilla nimillä. Eivät ne ehkä kuitenkaan ole ihan lasten kuultavaa, Rantanen naurahtaa.
Arkkiveisuissa laulettiin ajankohtaisista asioista, ne olivat eräänlaisia uutislauluja.
– Laulun sanat kirjoitettiin arkille, siihen merkittiin myös, millä melodialla laulu lauletaan. Arkin tekijät myivät niitä sitten torilla. Ne olivat sen ajan keltaista lehdistöä, Rantanen kertoo.
– Jos pystyi tekemään oikein hyvän arkkiviisun, saattoi sen tuotolla elää seuraavan vuoden.
Esimerkkinä Rantanen esitti arkkiveisun Laitilan Pyhän Mikaelin kirkon palosta, joka tapahtui 1880 ja sai alkunsa kirkon urkujen asennuksen yhteydessä.
Helka Suomi
