Suomen Uusperheiden Liitossa on huomattu, että kun kaikki lapsen elämässä olevat vanhemmat voivat hyvin, myös lapsi mitä todennäköisimmin voi hyvin. Jo siksi uusperheiden parisuhteita kannattaa hoitaa erityisellä huolella ja välit biovanhempiin pitää toimivina.
PERHEET. Suomen Uusperheiden Liiton hankepäällikkö, sosionomi ja uusperheneuvoja Elisa Jyllikoski piti Raisiossa luennon uusperheistä 29. lokakuuta osana Lastensuojelun Keskusliiton koulutusta, jossa pureuduttiin monimuotoisiin perheisiin ja niiden kohtaamiseen. Sama koulutus pidettiin samana iltana Kaarinassa, joskin siellä uusperheiden asioista puhui Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija, FT Anna Moring. Uudessakaupungissa koulutus järjestettiin 6. marraskuuta.
Elisa Jyllikoski työskentelee tällä hetkellä Stepping-hankeessa, jossa on tehty yhteistyötä Raision, Kaarinan ja Uudenkaupungin kanssa.
Virallisten tilastojen mukaan uusperheitä on Suomessa 10 % kaikista perheistä, mutta todellisuudessa luku on huomattavasti suurempi. Lapsilla voi olla kirjat vain yhdessä kodissa ja siksi he eivät välttämättä ole väestörekisterin mukaan osa uusperhettään.
Tutkimushankkeen myötä uusperheisiin liittyviä käsitteitä on myös otettu suurennuslasin alle. Enää ei puhuta äitipuolista tai isäpuolista, vaan bonusvanhemmista ja bonussisaruksista.
Yleisin uusperhe on sellainen, jossa äidin ja lasten perheeseen tulee bonusisä.
– Sellaisia perheitä taas on todella vähän, joissa on äiti ja äidin lapset, isä ja isän lapset ja sitten vielä yhteinen lapsi, mutta näissä perheissä on sitä jengiä niin paljon, että niitä näkyy paljon perhepalveluissa, Jyllikoski kertoo.
Parisuhde on uusperheen voimavara
Uusperhe syntyy aina parisuhteeseen.
– Kun tuetaan parisuhdetta, hyvinvointi valuu lapsiin. Kun puhutaan lapsen ja nuoren asioista, on hyvä ottaa aina uusperheen aikuiset mukaan keskusteluun. Jos lasten kaikki vanhemmat voivat hyvin, on todennäköistä, että lapsikin voi hyvin. Kaikissa mahdollisissa perhemalleissa, muistuttaa Jyllikoski.
Uusperhe eroaa Jyllikosken mukaan monella tavalla perinteisestä ydinperheestä.
– Keskeinen juttu on siinä, että lapset ovat heti läsnä, kun parisuhde syntyy. Ja lasten kautta myös menneisyys on aina läsnä perheessä tavalla tai toisella, Jyllikoski muistuttaa.
Uusperheitä muodostetaan usein aika nopeastikin eron jälkeen, sillä seurustelu ja kahdessa eri asunnossa asuminen on hankalaa, kun mukana on lapsia.
– Joskus lapset toivovat, että heidän biologiset vanhemmat palaavat yhteen, mutta usein biologisten vanhempien ero on lapselle myös helpotus, jos ensiperheessä on ollut kylmä tai vaikea ilmapiiri, Jyllikoski muistuttaa.
Lapset sitoutuvat uusperheeseen sitä paremmin mitä pienempiä he ovat, kun uusperhe syntyy.
– Teini-ikäisen kehitysvaiheeseen kuuluukin suuntautua pois päin perheestään, joten on ihan luonnollista ja ok, ettei hän kiinny niin hyvin uuteen perheeseen, Jyllikoski muistuttaa.
Sitoutumista saattaa helpottaa, jos perheeseen syntyy uusi vauva tai jos vanhemmat menevät naimisiin.
– Avioliitto on lapsille usein sellainen selkeä merkki siitä, että tämä on nyt meidän perhe, Jyllikoski kertoo kokemuksesta.
Uusperheen polku
Kaikki uusperheet käyvät tutkimusten mukaan läpi suhteellisen muuttumattoman polun, johon kuluu 1–7 vuotta. Ensin tulee fantasiavaihe, sitten rähinävaihe, kolmantena toimintavaihe ja vasta sen jälkeen perheytyminen. Sama malli pätee toki minkä tahansa ryhmän muodostumiseen.
– Fantasiavaiheessa aikuisilla on usein vaaleanpunaiset silmälasit silmillä. He ajattelevat, että rakkaus voittaa kaiken ja kaikki lapset liittyvät perheeseen mielellään. Samaan aikaan lapsilla saattaa olla vielä toiveita, että omat biologiset vanhemmat palaavat yhteen. Toisaalta lapsi saattaa myös kokea biovanhemman pelastajana, joka tekee omasta vanhemmasta onnellisen ja mukavamman, Jyllikoski kertoo.
Toisessa vaiheessa eli rähinävaiheessa perhe jakautuu biologisiin poteroihin ja alkaa aikuisten kiistely kasvatuskysymyksistä. Silloin lähes kaikki uusperheen jäsenet kokevat ulkopuolisuuden tunteita.
– Eräässä uusperheessä oli jopa omien lasten leivän murut ja toisen lasten leivän murut, jotka sitten pikkuhiljaa alkoivat näyttäytyä ihan samanlaisina leivänmuruina, Jyllikoski kertoo esimerkkinä.
Tämä on yleensä se vaihe, jossa uusperhe saattaa tarvita ulkopuolista apua. Vaihe käydään läpi ensimmäisen kolmen vuoden aikana.
Konflikteista siirrytään sitten toimintavaiheeseen, jossa pitää istua alas ja sopia perheen säännöistä ja toimintakulttuurista. Onnistuminen edellyttää yhdessä sopimista. Tämän myötä päästään neljänteen vaiheeseen eli perheytymiseen.
Ulkopuolisuuden tunne vaivaa uusperheitä
Ulkopuolisuuden tunnetta kokevat jossain määrin yleensä kaikki uusperheen jäsenet.
– Jokainen tietää, miltä tuntuu jäädä jonkun ryhmän ulkopuolelle vaikka koulussa tai työpaikalla, mutta kun se tapahtuu omassa perheessä, se on ihan hirvittävän hankala tunne. Siksi on tärkeää oppia tunnistamaan, millaisissa tilanteissa ulkopuolisuuden tunne tulee, Jyllikoski sanoo.
– Ulkopuolisuuden tunne voi tulla vaikka silloin, jos puoliso hakee ex-kumppaninsa luota lapsia kotiin viikonlopuksi ja kysyy jo matkalla hyväntahtoisesti, että mitäs tehdään viikonloppuna. Silloin hän huomaamattaan jättää perheen toisen vanhemman ulkopuolelle viikonlopun suunnittelusta, Jyllikoski kertoo esimerkkinä.
Eniten ulkopuolisuuden tunteita kokevat bonusvanhemmat, erityisesti lapsettomat bonusvanhemmat.
– Uusperheessä lapset tulevat väistämättä rytinällä parisuhteen väliin. Mustasukkaisuus suhteessa lapsiin on erityisesti naisille vaikea tunne käsitellä, koska se on niin noloa. Naiset kokevat, että heidän pitäisi ehdoitta rakastaa kaikkia lapsia, ja jos rakkauden tunne ei syty, se aiheuttaa häpeällisiä tunteita. On tärkeää ymmärtää, ettei kumppanin lapsia tarvitse rakastaa, riittää kun tulee toimeen, Jyllikoski sanoo.
Biovanhemman mustamaalaaminen kielletty
Stepping-hankkeessa on kahlattu läpi parisensataa uusperhetutkimusta. Myös entisten kumppaneiden eli lasten biovanhempien rooli lasten hyvinvoinnin näkökulmasta on merkittävä.
– Jos kaikkien aikuisten keskinäiset välit ovat toimivat, niin uusperheen lapset voivat hyvin, Jyllikoski tiivistää.
Kaikki tutkimukset, sekä suomalaiset että kansainväliset, viittaavat siihen, että jos lapsen biologiset vanhemmat puhuvat toisistaan pahaa, siitä on lapselle psyykkistä haittaa.
– Se voi aiheuttaa mielenterveyden ongelmia sekä käyttäytymis- ja oppimisvaikeuksia. Tämän hankkeen jälkeen voidaan nyt sanoa, että niin ei saa tehdä. Se on kielletty! Lähtökohtaisesti kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen hyvää, joten tämä on tärkeä tieto välittää kaikille vanhemmille.
Valmennus alkaa tammikuussa
Stepping-hankkeessa on huomattu uusperheiden hyötyvän siitä, että he saavat tietoa uusperheen kehitysvaiheista ja pääsevät jakamaan vinkkejä ja oivalluksia luottamuksellisesti samassa tilanteessa olevien kanssa.
Hankkeen puitteissa uuspareille on kehitetty StepApp-valmennus, jota ohjaavat koulutetut uusperheasiantuntijat. Kaikille Varsinais-Suomen uusperheiden pariskunnille suunnattu koulutus alkaa Raisiossa 16. tammikuuta. Valmennus on maksuton ja siihen kuuluu viisi 1,5-tuntista ryhmätapaamista.
Janica Vilen
