Kanttorista papiksi ja papista kirkkoherraksi. Pauliina Uhinki-Suominen luottaa seurakunnan sanomaan ja julistaa sitä tulosaarnassaan ensimmäisenä adventtisunnuntaina.
Henrikinseurakunta on Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kuudenneksi suurin seurakunta ja sen alueeseen kuuluvat Luolavuori, Ilpoinen, Ispoinen, Koivula-Harittu, Katariinanlaakso, Petrelius, Vasaramäki ja Lauste. Seurakuntaan kuuluu lähes 15 000 jäsentä. Tällä hetkellä Henrikinseurakunnan vt. kirkkoherrana toimii Toni Pätsi. Edellinen kirkkoherra Heikki Mäntylä jäi eläkkeelle vuoden 2018 lopussa.
SEURKUNTA. Turkulainen Pauliina Uhinki-Suominen valittiin toukokuussa Henrikinseurakunnan uudeksi kirkkoherraksi. Päätöksestä valitettiin hallinto-oikeuteen, mutta työ alkaa kuitenkin ensimmäisenä adventtisunnuntaina 1. joulukuuta, jolloin uusi kirkkoherra pitää Henrikinkirkossa tulosaarnansa.
– Prosessiin voi mennä jopa vuosi. Sen vuoksi aloitan virallisesti vt. kirkkoherrana. Kyllä se tietenkin aiheuttaa epätietoisuutta, mutta aloitan silti täysillä ja sillä asenteella, että olen tullut tänne tekemään parhaani riippumatta siitä, kuinka kauan työ kestää. Valitusprosessi ei kuitenkaan lannista sitä iloa, jolla olen Henrikinseurakuntaan tulossa, Uhinki-Suominen kommentoi.
Edelliset 17 vuotta Uhinki-Suominen toimi pappina Liedon seurakunnassa.
– Olin siellä koko tähänastisen pappisaikani. Sitä ennen toimin kahdeksan vuotta kanttorina. Kanttorin töitä tein muun muassa Nousiaisissa, Martissa ja Henrikissä. Pidin Henrikinseurakunnasta paljon ja siksi tuntuu hyvältä palata juuri tänne, hän kertoo.
Itse hän asuu perheineen Martin seurakunnan alueella. Kirkkoherran perheeseen kuuluu puoliso ja 14-vuotias tytär, joten ensi vuonna hän pääsee katsomaan kotiseurakuntansa rippikoulutyötä äidin näkökulmasta.
Myös Liedon seurakunta ja seurakuntalaiset tulevat jäämään kirkkoherran sydämeen.
– Lieto on ollut minulle todella rakas seurakunta, jossa monet seurakuntalaiset ehtivät tulla hyvin tärkeiksi, hän toteaa.
Rohkaiseva ja kannustava kirkkoherra
Vaihto kanttorin uralta papin pestiin lähti halusta julistaa evankeliumia.
– Usko on minulle elämää kantava voima ja elämäni perusta. Halusin päästä lähemmäs seurakuntatyön ydintä ja ihmisiä ja siksi lähdin opiskelemaan papiksi, hän muistelee.
Nyt Pauliina Uhinki-Suomisella on edessään jo toinen suuri muutos työurallaan. Kirkkoherrana hän haluaa olla rohkaiseva, kannustava, kuunteleva ja avoin.
– Ajattelen, että kirkkoherran tehtävä on tukea työntekijöitä, jotka tekevät sen tärkeimmän työn seurakuntalaisten parissa. Pääpaino on siinä, että pystyy mahdollistamaan sen työn, jota on tärkeää tehdä ja että työntekijät voivat hyvin, hän sanoo.
Minkään uudistuslistan kanssa hän ei kirkkoherran työhuoneeseen astele.
– Tutustun ensin rauhassa siihen, mitä täällä on tehty ja kuuntelen toiveita ennen kuin tuon mitään omaa. Yhdessä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa suunnitellaan muutoksia, jos sellaisia tarvitaan. Uudistus ei voi lähteä siitä, että joku ihminen tulee ulkopuolelta uudistamaan, vaan uudistushalun pitää herätä seurakuntalaisissa. Minä pyrin sitten mahdollistamaan niitä seurakuntalaisten määrittämiä muutoksia niillä resursseilla, joita on käytettävissä, Uhinki-Suominen avaa linjaansa.
Seurakuntalaisia hän neuvoo kertomaan toiveitaan avoimin mielin.
– Joulun aikaan varsinkin on paljon tilaisuuksia, joihin minua on helppo tulla tapaamaan, hän kannustaa.
Uusi kirkkoherra on paikalla muun muassa perheiden joulukirkossa 22. joulukuuta kello 16 ja tunnelmalliset joululaulut -tapahtumassa 25. joulukuuta kello 16.
Panostus toimituksiin ja diakoniaan
Seurakuntalaisten määrä vähenee joka vuosi. Tämän vuoden alussa 69,7 % suomalaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kastettujen määrä on tippunut tämän vuosikymmenen aikana jo yli 30 %. Tänä vuonna ikäluokasta on kastettu enää noin 60 %. Miten uusi kirkkoherra aikoo lähteä vastaamaan tähän haasteeseen?
– Tekemällä perustyön hyvin. Kun ihmisiltä kysytään tärkeimpiä syitä kuulua kirkkoon, he nostavat esiin kirkolliset toimitukset ja sen, että heikommassa asemassa olevia autetaan. Siksi toimituksia ja diakoniatyötä ei voi tehdä hutiloiden. Ne tehdään aina ajatuksella ja huolella. Seurakunnassa me itse luotamme seurakunnan sanomaan ja haluamme olla vastaus ihmisten kaipaukseen, hän vastaa.
Janica Vilen
