Torstaisin Turun yliopiston Kampuskappelissa jaetaan ylijäämäruokaa, keskiviikkoisin lepäillään. Pop up -lepohetkissä yliopiston opiskelijat ja henkilökunta voivat käydä lepuuttamassa mieltään kesken hektisen arjen.
TURKU. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kampuspapit järjestävät pop up -lepotaukoja Kampuskappelissa Rehtorinpellonkadulla lokakuun ajan keskiviikkoisin kello 13–15. Lepohetki alkaa puolen tunnin ohjatulla mietiskely- tai rentoutumisharjoituksella, jonka jälkeen Kampuskappeliin voi jäädä viettämään omaa aikaa hiljaisuudessa. Hiljaisuudessa voi kirjoittaa päiväkirjaa, piirtää, meditoida tai vain lepäillä kahvikupin ääressä.
Lepohetket on tarkoitettu opiskelijoille ja oppilaitosten työntekijöille, jotka haluavat kesken arkipäivän pysähtyä ja hiljentyä hetkeksi.
– Pysähtymiseen ja lepäämiseen ei ole useinkaan helppoa ottaa aikaa. Kuitenkin pysähtyminen ja hiljentyminen on tärkeää, jotta säilyisi kosketus omaan sisäiseen elämään ja siihen, mitä itselle kuuluu, kertoo oppilaitospappi Tiina Hallikainen.
Rentoutus- ja mietiskelyhetket toteutetaan lattialla seisten, istuen ja maaten, ja niitä varten kannattaa pukeutua rennosti ja lämpimästi. Mukaan voi ottaa oman joogamaton, viltin ja villasukat, mutta niitä saa lainaksi myös Kampuskappelilta. Lepohetkin ei tarvitse ilmoittautua.
– Vielä ei ole tullut mitään yleisöryntäystä, mutta kokeilu jatkuu lokakuun loppuun ja sitten katsotaan, miten lepohetket ovat alkaneet vetää, kertoo Hallikainen.
Kampuskappeli kaikille
Kampuskappeli on ollut kampuksella jo vuosikymmeniä. Aiemmin se tunnettiin Tykyn kappelina, mutta muutama vuosi sitten se remontoitiin ja sen jälkeen toiminnasta ovat vastanneet oppilaitospapit.
– Tämä tila on myös opiskelijaryhmien maksutta varattavissa. Täällä pidetään muun muassa ainejärjestöjen kokouksia ja kuorojen harjoituksia. Torstaisin Kampuskappelissa jaetaan lounasbuffeteista yli jäänyttä ruokaa, Hallikainen listaa.
Lisäksi oppilaitospapit tarjoavat keskusteluapua.
– Olen yllättynyt, miten ennakkoluulottomasti ihmiset ovat tulleet juttelemaan. Opiskelijat ottavat yhteyttä tosi monenlaisissa asioissa: muun muassa ihmissuhteisiin, tulevaisuuden suunnitelmiin ja suruunkin liittyen. Opiskelumaailmassa surulle voi olla vaikea saada tilaa, kun opinnot menee eteenpäin, eikä varsinaisesti surua varten voida edes kirjoittaa sairauslomaa, Hallikainen kommentoi.
– Jonkin verran meille hakeutuu myös opiskelijoita, joilla on omassa uskonnollisessa taustassaan jotain kipeitä juttuja, jotka kaipaavat käsittelyä, hän jatkaa.
Tieteen ja uskonnon jännite
Tieteen ja uskon välinen jännite puhuttaa luonnollisesti erityisesti yliopistomaailmassa.
– Oppilaitospappina ajattelen, että tieteen tekeminen on oma asiansa. Kaikille on täällä selvää, mitkä ne tieteen kriteerit on. Mutta yliopisto on myös yhteisö, jossa ihmiset tulevat yhteen monenlaisista taustoista. Henkilökohtaisessa elämässä ihmisillä on monenlaisia vakaumuksia ja maailmankatsomuksia. Toivoisin avointa kiinnostusta toisia kohtaan niin, että jokainen voisi olla täällä oma itsensä, hän toteaa.
Maailmalla monilla yliopistoilla kampuskappelit ovat eri uskontokuntien yhteisessä käytössä. Turussa ei tällä hetkellä ole muita toimijoita, joilla olisi mahdollisuus osoittaa resursseja vastaavaan työhön. Mutta kaikkiin uskontokuntiin suhtaudutaan kappelilla suopeasti.
– Tämä on tietysti pyhä tila, mutta näen tämän myös paikkana, jossa korostuu mielen ja kehon kokonaisvaltainen hyvinvointi, avara hengellisyys, hiljentyminen ja pysähtyminen, Hallikainen sanoo.
Yliopistolla on myös Publicumista löytyvä täysin tunnustukseton hiljainen tila, jossa on muun muassa muslimeja varten peseytymistilat.
Janica Vilen
