Turun Kaupunginteatteri: Amélie
Libretto: Craig Lucas
Sävellys: Daniel Messé
Suomennos: Mikko Koivusalo
Ohjaus ja koreografia: Reija Wäre
Musiikin sovitus: Jussi Vahvaselkä
Lavastussuunnittelu: Jani Uljas
Pukusuunnittelu: Erika Turunen
Videosuunnittelu: Sanna Malkavaara
TEATTERIARVIO. Kulttimaineeseen vuonna 2001 nousseesta ranskalaisesta Amélie-elokuvasta tehty teatteriadaptaatio sai ensi-iltansa Turun Kaupunginteatterissa 13. syyskuuta. Kyseessä on Suomen kantaesitys; maailmalla samaista musikaalia on esitetty vuodesta 2015.
Jean-Pierre Jeunet’n ohjaamassa elokuvassa tarinaa vietiin eteenpäin Amélien näkökulmasta, mikä teki teoksesta hyvin intiimin ja intensiivisen katselukokemuksen. Vaikka Amélien outous olikin selviö, elokuvassa katsoja asetetaan hänen saappaisiinsa ja näin päästään näkemään, miltä maailma näyttää Amélien silmin. Reija Wäreen ohjauksessa taas päästään muiden näkökulmasta katsomaan, miltä näyttää itse Amélie.
Amélie elää lapsuutensa kotona vanhempiensa tarkassa valvonnassa ja alkaa leikkiseuran puutteessa elellä mielikuvitusmaailmoissa. Hänen ainoa ystävänsä on kultakala, joka on yksi tämä musikaalin upeimmista hahmoista. Amélie menettää äitinsä onnettomuudessa – ja tavallaan myös isänsä, sillä leskeksi jääneen isän elämään ei juuri muuta mahdu kuin puutarhatonttu, joka kultakalan tavoin osoittautuu yhdeksi esityksen hauskimmista hahmoista.
Aikuistuttuaan Amélie muuttaa Pariisiin ja alkaa tehdä ihmisille hyviä tekoja salaa. Edelleen hän elää vahvasti unelmissaan ja kaveeraa vain toisten outolintujen kanssa, kunnes rakkaus muuttaa hänen elämänsä suuntaa.
Lavastus on hauska, kekseliäs ja herkullinen. Pariisin tunnelma onnistutaan luomaan näyttämölle todella hyvin. Myös puvustus on onnistunut. Videoprojisoinnit tuovat esitykseen paitsi tunnelmaa myös komediallista särmää. Kokonaisuus on satumainen ja onnistunut
Amélie on kuitenkin siitä erikoinen musikaali, että päällimmäiseksi mieleen siitä jää aivan muut asiat kuin musiikki. Itseäni musikaalin musiikki ei säväyttänyt ollenkaan samalla tavalla kuin elokuvan musiikki aikoinaan. Mutta yksi erityisen virkistävä musiikkinumero nähdään: Ensimmäisen näytöksen päättävä Hyvästi Amélie –kappale on nimittäin musikaalinumero parhaimmillaan. Mikael Saari Elton Johnina roikkumassa teatterin katosta saa haukkomaan henkeä ja odottamaan toista näytöstä niin, ettei väliajalle tahtoisi edes mennä. Tässä kohtauksessa ei glitteriä säästellä. Tämä oli juuri sellainen spektaakkeli, jota Reija Wäreen ja Jussi Vahvaselän edellisiä yhdessä tekemiä musikaaleja nähneenä osasi odottaa. Tanssijat loistavat Reija Wäreen upeassa koreografiassa niin tässä kuin monissa muissakin musiikkinumeroissa.
Marketta Tikkanen onnistuu Amélien roolissa. Samoin Mikael Saari varsinaisessa roolissaan Amélien ihastuksena Ninona. Mika Kujala on kuin tehty Amélien isän rooliin ja Kirsi Tarvainen vakuuttaa Amélien työnantajana: ontuvana baarinpitäjänä, joka on nuorena tippunut sirkuksen trapetsilta. Pihla Maalismaan tulkinta Gina Wellsistä muistuttaa hämmentävän paljon Twin Peaksin Shelly Johnsonia.
Amélie on vaikuttava hyvän mielen musikaali, jonka jälkeen jaksaa taas hetken nähdä maailmassa ja ihmisissä enemmän hyvää.
Arvio: Janica Vilen
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen
