SEURAKUNTAKOLUMNI. Turun koulujen aloitusviikolla kävin vierailemassa kummityttöni luona. Hän oli aloittamassa ensimmäistä luokkaansa ja sen kunniaksi tämä kummitäti oli hankkinut hänelle pienen lahjan: enkelikorun. Kerroin hieman jännittyneelle kummitytölle, että korussa on pieni suojelusenkeli muistuttamassa huolenpidosta ja rakkaudesta. Viestinä oli myös se, että vaikka koru on kaunis ja arvokas, on sen haltija vieläkin arvokkaampi.
Koulujen alkamisen myötä on somessa myös näkynyt muistutuksia siitä, että varjelusta ja ymmärrystä ihmisarvosta tarvitaan. #STOPkiusaaminen on ponnahdellut monien tuttujen somepostauksissa muistuttamassa siitä, että oppimisympäristönä koulu ei ole kaikille turvallinen. Pelko siitä, että missä roolissa kiusaaminen tulee olemaan oman lapsen tai kummitytön kohdalla, on olemassa. Miten varustaa lasta hänen koulutaipaleelleen, joka on pitkä ja jonka varrella on niin paljon opittavaa ja kohdattavaa?
Koulujen jatkuminen on taas herättynyt erilaisia tunteita nuorissa, joista osa aloittaa viimeisen peruskouluvuotensa, osa valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin ja osa pohtii jo tulevia näyttöjä ammatillisten opintojen parissa. Stressi, kiire ja huoli koulukirjojen tai -välineiden hinnoista vaikuttaa olevan joka syksyinen tunnecombo, joka kuuluu uuden lukuvuoden aloitukseen.
Oliko koulunkäynti itselläkin noin työlästä? Vaikka loman jälkeen kouluun paluu voi olla raskasta, osa on jo innoissaan kouluarjesta, joka palauttaa tietyt rutiinit viikkoon ja antaa mahdollisuuden nähdä kavereita. Muutamia nuoria ja nuoria aikuisia ei koulun jatkuminen tai aloitus kosketa. Opiskelupaikan ja työpaikan puuttuminen korostuu syksyllä, jolloin suurimmalla osalla kavereista on jokin paikka, johon palata. Yhteisö, johon kuulua ja tavoite, joka halutaan saavuttaa: valmistuminen.
Miten varustaa nuoria heidän koulumatkalleen? Sama pelko kiusaamisesta on läsnä ja toive siitä, että he kokisivat itsensä ja toisensa arvokkaiksi. Aloittaessa syksyn toimintaa voi vain toivoa, että osaa tarjota tilan, jossa muistutetaan siitä, että sinua rakastetaan ja sinusta välitetään (oli sinulla koulupaikkaa tai ei).
Tsemppiä ja siunausta syksyyn!
Elina Ahopelto
Nuorisotyönohjaaja
Katariinanseurakunta
