Iniössä asuu nykyisin noin 200 asukasta, joista nuorin on nyt 5-vuotias. Se saa saarelaiset huolestumaan Iniön tulevaisuudesta.
PARAINEN. Iniön päiväkodissa aloitti tänä syksynä vain kaksi lasta, esikoulussa kolme ja koulussa 12. Kaikki oppilaat mahtuvat samaan luokkaan. Tänä vuonna kaikki 12 oppilasta ovatkin usein yhdessä luokkahuoneessa, sillä yläasteella ei ole ketään. Aiempina vuosina lapset on jaettu kahteen luokkaan: yläaste yläkertaan ja ala-aste alakertaan.
Puitteet riittäisi isommallekin porukalle, sillä saman katon alle mahtuvien koulun, päiväkodin ja kirjaston remontti valmistui viime syksynä.
Tilat ovat käytännölliset ja kauniit, eikä piha jää kakkoseksi. Päväkotilaisille on tehty takapihalle oma ”luola” terassin alle, kiipeilyseinä, kioski ja mökki perinteisen leikkipuiston lisäksi. Pihalla on tilaa myös lasten omalle kasvimaalle, josta on elokuussa nostettu muun muassa porkkanaa ja härkäpapua.
– Herneet pääsivät kuivumaan, joten ne me annoimme naapurin hanhille, kertoo Lotta Söderlund, joka on töissä puoliksi päiväkodissa ja puoliksi kirjastossa. Ja opettaa hän myös koulussa käsitöitä.
Päiväkodin retkille kuljetaan varhaiskasvatuksen omalla veneellä tai sähköpolkupyörällä, jonka edessä olevaan laatikkoon mahtuu istumaan kuusi lasta.
Talossa oleva kirjasto on iniöläisten olohuone ja päiväkodin piha on auki jopa matkailijoille, sillä muita leikkipuistoja ei ole.
– Yritän aina houkutella matkailijoita muuttamaan tänne. Ei kaupunkilaiset ymmärrä ollenkaan, kuinka upea paikka tämä on, Söderlund harmittelee.
Upea luonto ja kaksi kieltä
Iniö on tunnettu ainutlaatuisesta luonnostaan. Merikotkat lentelevät taivaalla ja elokuussa meri on mustanaan meduusoja, joita läheskään kaikilla rannoilla ei enää tavata. Juuri saariston kauneus oli Suvi ja Tom Lindqvistin syy muuttaa Iniöön.
– Halusimme asua saaressa ja tänne oli hyvät yhteydet. Pyöritimme aiemmin yritystä Raumalla majakkasaaressa. Sinne oli talvisin mahdoton päästä, he kertovat.
Toinen syy muuttoon oli ruotsin kieli.
– Halusimme pojat ruotsinkieliseen kouluun, sillä Tompan äidinkieli on ruotsi, Suvi kertoo.
Iniössä koulu ja päiväkoti ovat ruotsinkielisiä, mutta käytännössä lähes kaikki puhuvat hyvin molempia kotimaisia.
Puhdas ja ainutlaatuinen luonto sekä ruotsin kieli ovat syitä myös sille, että turistit sanovat usein, että Iniössä tuntuu kuin olisi ulkomailla. Matkailijat jaksavat ihastella myös peuroja, mutta asukkaille ne ovat vitsaus. Aivan kesyt peurat pistelevät nimittäin surutta ihmisten puutarhat poskiinsa ja aiheuttavat vaaratilanteita liikenteessä.
Myös Lindqvistit kaipaisivat lapsilleen lisää leikkikavereita ja uutta verta Iniöön:
– Jos yksikin lapsiperhe muuttaisi tänne, se olisi onnenpotku!
Kaikki tuntevat toisensa
Tiina Pöyli on asunut Iniössä jo toistakymmentä vuotta. Hänen puolisonsa on kotoisin Iniöstä, joten muuttopäätös syntyi helposti.
– Täällä elämä on ihanaa. Kaikki tuntevat toisensa niin hyvässä kuin pahassa, mutta mitäs sen on väliä. Täällä on sellainen aito välittämisen kulttuuri. Aina joku pysähtyy tarjoamaan kyytiä, jos on kävellen liikkeellä, hän kertoo.
Kesällä Pöyli havahtui huomaamaan, millaisessa lintukodossa elää, kun hänen poikansa ihmetteli turistia, joka lukitsi polkupyöränsä.
– Ei sellainen tulisi iniöläisille mieleenkään. Täällä kaikki tietävät yhteiset säännöt ja pelaavat niiden mukaan, hän sanoo.
Pöyli pyörittää Iniössä omaa yritystoimintaansa, mutta tuuraa välillä myös koulussa liikunnanopettajana ja talvella postissa.
– Tänne on hankala ottaa postiinkaan sijaisia ulkopuolelta, kun postilaatikoissa ei lue nimiä. Minä tunnen jo kaikki saaren asukkaat, niin postin jakaminen onnistuu helposti, hän hymyilee.
Pienessä yhteistyössä kaikki lepää asukkaiden harteilla.
– Tämä tuntuu olevan yksi niistä harvoista maailman kolkista, joista löytyy vielä aitoa talkoohenkeä, Pöyli kehuu.
Janica Vilen
