HISTORIA. Varsinais-Suomen maakuntamuseon rakennustutkija Eija Suna on tehnyt yli kolmen vuosikymmenen mittaisen uran vanhojen rakennusten ja niiden oikeaoppisen korjaamisen puolesta. Hän on työskennellyt paljon maaseutukohteissa, jossa seinien koristelu on tarkoittanut sitä, että ne maalataan – joko suoraan hirrelle tai savirappaukselle.
Korkeammissa sosiaaliluokissa on sen sijaan ollut pidempään tapana tapeteerata eli sisustaa tapetein, jotka ovat vuosisatojen kuluessa muuttuneet huomattavasti. Tapeteiksi kutsuttiin ensin seinätekstiilejä, joista nimitys siirtyi pellavatapetteihin ja sitten tämän päivän paperitapetteihin.
– Tapetti on alkujaan tarkoittanut tekstiiliä, jota 1500-luvulla kutsuttiin ranskalaisen alkuperänsä mukaisesti gobeliiniksi. 1600-luvulla on paljon käytetty kankaita sisustuksessa eli seinät on peitetty kankaalla. Hyvä ja näppärä keino, jota voisi hyvin edelleenkin harrastaa, Suna sanoo.
– Sitten ovat kultanahkatapetit, joita on meilläkin joitakin säilynyt. Nahalle on tehty reliefimäisiä, kolmiulotteisia kuvioita puristamalla ja värittämällä, lisää Suna.
1600-luvulla oli myös nukkatapetteja, jotka olivat usein kaksivärisiä.
– Malli Turun linnan barokkitapeteille saatiin tällaisista Paraisten Kirjalan Norrgårdin talosta talteenotetusta nukkatapetin, joita myös sirotetapetiksi kutsuttiin, paloista, kertoo Suna.
Sunan mukaan paperi on ollut oleellinen osa tapetin kehitystä.
– Se on vanha keksintö, mutta vasta 1500-luvun puolivälissä Ruotsissa oli käytössä ensimmäinen paperimylly ja meillä sata vuotta myöhemmin. Myllyn ensisijainen tarkoitus oli tehdä paperia Turun Akatemialle. 1700-luvulla paperiruukki sijaitsi Auran (Prunkkalan) Järvenojalla ja 1800-luvulla oli jo 40 paperitehdasta. Tämän lisäksi oli myös tuontipaperia.
– Kun puhutaan paperista ennen 1800-luvun puoliväliä, niin puhutaan itse asiassa tekstiilistä. Oli kiertäviä lumppureita, jotka keräsivät lumppua, jota käsiteltiin vatkaamalla, kostuttamalla ja hajottamalla, ja jota lopuksi muottien avulla prässättiin. Lumppupaperi tehtiin noin A4- ja A3-kokoiseksi, joten tapetiksi ne tuli yhdistää paloista. Rullapaperin valmistus aloitettiin Suomessa kyllä vuonna 1841, mutta sekin leikattiin ensin arkeiksi, hän jatkaa.
Vasta 1800-luvun loppupuolella paperia alettiin valmistaa puusta.
Purkukohteista vanhoja tapetteja museon kokoelmiin tallentanut Suna muistuttaa tapetin arvosta paitsi rakennushistoriallisesti että eristysmateriaalina.
– Tapettikerrokset kertovat rakennuksen vaiheista, siksi niitä ei kannata poistaa. Tapetit toimivat myös oivallisena lämmöneristeenä.
Tiesitkö?
Museovirastossa on tapettikokoelma, johon on kerätty ja hankittu eri tyylikausia kuvastavia tapettinäytteitä. Ne suojataan arkistokelpoisin materiaalein ja luetteloidaan kokoelmatietokantaan, Finna.fi -verkkopalveluun.
Ammattikuntalaitosten oppipojat, kisällit ja mestarit – tehtaiden edeltäjät
Tapetintekijöillä ei 1700-luvun Turussa ollut omaa ammattikuntaa. Suurin osa heistä kuului johonkin muuhun ammattikuntaan, jonka myötä he saivat valmistaa tapetteja.
– Esimerkiksi maalareilla ja kirjanpainajilla oli materiaali ja tekniikka hallussa, koska tapetteja tehtiin käsin maalaten ja painamalla ja hyvin usein myös sekoittamalla näitä molempia tekniikoita, rakennustutkija Eija Suna Varsinais-Suomen maakuntamuseolta kertoo.
– Tuotantoa pyrittiin tehostamaan sillä, että manufaktuurin perustajalle myönnettiin verohelpotuksia. Alkavat tehtaat olivat kuitenkin hyvin käsityövaltaisia, ja ne saattoivat olla työvoimaltaan pienempiä kuin alkuperäiset mestarien vetämät verstaat, eli tuotanto ei ollut vieläkään valtavaa, Suna sanoo.
Tehtaissa oli pitkään käytössä käsipainot – aina 1900-luvulle asti.
– Rullaavien koneiden myötä vasta tapetit tulivat edullisemmiksi ja yleistyivät kodeissa. Museossamme on isot kokoelmat purkukohteista talteen kerättyjä tapetteja, joista huomaa, että niitähän on tuolloin vaihdettu melkein vuosittain. Paljon on tapetteja esimerkiksi 1880-luvulta, joista tulee mieleen, että eikö kymmeneksi vuodeksi olisi hyvin riittänyt yksi tapeteeraus, Suna hymyilee.
Tapettien historiaan, tekotapoihin, suomalaisiin tapettitehtaisiin sekä eri aikakausien tapettimuoteihin voi tutustua 1. syyskuuta asti Naantalin museon Humpin talossa avautuneessa Tapetti – Tapet -kesänäyttelyssä. Seuraava tapettiteemainen työpaja järjestetään 11. elokuuta.
Katariina Mäkinen-Önsoy
